Kermadecsaaret

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kermadecsaaret
Nugent Meyer Dayrell Islands.jpg
Kermadec Islands in New Zealand (zoom).svg
Merialue Tyynimeri
Suurin saari Raoul
Pinta-ala noin 33 km²
Valtio
Valtio Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Väestö
Väkiluku asumaton

Kermadecsaaret ovat Uuteen-Seelantiin kuuluva ryhmä saaria eteläisellä Tyynellämerellä noin 1 000 kilometriä Uuden-Seelannin Pohjoissaaresta koilliseen. Saaret ovat nykyisin vakituisesti asumattomia ja niistä vastaa Uuden-Seelannin Department of Conservation. Saaret kuuluvat merensuojelualueen ympäröimään luonnonsuojelualueeseen ja niillä tavataan esimerkiksi kotoperäisiä kasvi- ja lintulajeja.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kermadecsaarten kartta.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kermadecsaaret sijaitsevat noin 800–1 000 kilometriä Uuden-Seelannin Pohjoissaaresta koilliseen[1] eteläisellä Tyynellämerellä.[2] Saaret ovat kooltaan suhteellisen pieniä. Suurin saarista on pinta-alaltaan 29 km² kokoinen Raoul.[1] Saariston muita saaria ovat esimerkiksi Macauley, Curtis ja l’Esperance Rock.[2] Pienempien saarien pinta-ala yhteensä on kuitenkin alle 4 km².[1] Kermadecsaaret muodostavat Uuden-Seelannin yksinomaisen talousvyöhykkeen ja mannerjalustan pohjoiskärjen.[1]

Kermadecsaaret muodostuvat pohjois-itä suuntaisesta noin 40 tulivuorta käsittävästä vuorijonosta. Suurin osa tulivuorten huipuista on meren alla. Kermadecsaaret meren pinnan yläpuolella ovat muodostuneet noin miljoona vuotta sitten. Saaret ja tulivuoret sijaitsevat Tyynenmeren- ja Australian mannerlaattojen törmäyskohdassa. Maanjäristykset ja merenalaisten tulivuorten purkaukset ovat alueella suhteellisen yleisiä.[1]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kermadecsaarten ilmasto on subtrooppinen ja keskilämpötila vaihtelee elokuun 16°C ja helmikuun 22,4°C välillä. Keskimääräinen vuotuinen sadanta on noin 1 500 mm.[1]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kermadecsaarilla tavataan 113 kotoperäistä kasvilajia tai alalajia. Niistä 23 esiintyy ainoastaan Kermadecsaarilla. Kotoperäisten lajien lisäksi saarilla on sinne ihmisten sittemmin tuomia lajeja (esim. Cordyline fruticosa ja Alocasia brisbanensis). Saarista vain suurimmalla (Raoul) kasvaa metsää. Yleisimpiä puulajeja saarella ovat Metrosideros kermadecensis ja Rhopalostylis baueri. Eri lintulajeja saarilla tavataan 35 ja niistä kolme esiintyy vain Kermadecsaarilla. Lintulajeihin lukeutuvat esimerkiksi valkotropiikkilintu, tui, sekä uudenseelanninviherkaijan paikallinen alalaji (Cyanoramphus novaezelandiae cyanurus). Kotoperäisiä nisäkäslajeja saarilla ei ole lainkaan. Kissat, rotat ja vuohet ovat olleet ihmisten tuomia tulokaslaljeja. Tulokaslajeja on sittemmin pyritty hävittämään ja esimerkiksi Raoul on nykyisin puhdistettu vuohista, kissoista ja rotista.[3] Kermadecsaaret ovat nykyisin luonnonsuojelualue, minkä lisäksi ympäröivä merialue kuuluu Kermadecsaarten merensuojelualueeseen.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cyanoramphus novaezelandiae cyanurus piirroksessa vuodelta 1891.

Kermadecsaaret esiintyvät maorien kansanperinteessä, jossa maorit saapuivat uuteen-Seelantiin kanooteilla. Maorinkielinen nimi saarille on Rangitāhua ja kansanperinteessä Aotea- ja Kurahaupō-kanootit kulkivat Kermadecsarten kautta. Polynesialaisista merenkävijöistä alueella 1300-luvulta lähtien on jonkin verran arkeologista näyttöä Raoul-saarelta. Saari on mahdollisesti ollut pysähdyspaikka Uuteen-Seelantiin kuljettaessa.[4]

Ensimmäinen Kermadecsaaria kartoittanut eurooppalainen oli ranskalainen tutkimusmatkailija Antoine Raymond Joseph de Bruni d’Entrecasteaux vuonna 1793. Hän nimesi saaren komennossaan olevista kahdesta aluksista toisen kapteeni Huon de Kermadecin mukaan. Todennäköisesti jo saman vuosikymmenen aikana saarilla alkoi vierailla valaanpyytäjiä, jotka keräsivät saarilta esimerkiksi polttopuuta ja juomavettä. Saarille jätettiin myös vuohia ravinnoksi.[4]

Saarten ensimmäiset vakituiset asukkaat olivat Raoulille vuonna 1878 saapuneet Thomas Bell ja hänen perheensä, jotka asuivat saarella seuraavat 35 vuotta. Vielä tuolloin saaret eivät virallisesti kuuluneet millekkään valtiolle. Kysymys nousi esiin vasta Saksan yritettyä liittää Samoan itseensä vuonna 1885. Saksalaisten vaikutusvallan kasvamisesta huolestuneet britit nostivat lippunjsa Raoulilla 31. heinäkuuta 1886 ja vuotta myöhemmin saaret liitettiin Uuteen-Seelantiin. Raoulilta yritettiin jakaa maata uusille siirtolaisille, joita saapuikin vuonna 1889. Kuitenkin vain vuotta myöhemmin kaikk isiirtolaiset olivat poistuneet Bellin perhettä lukuunottamatta. Vuonna 1908 saarilla vieraili W. R. B. Oliverin johtama tieteellinen retkikunta. Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalainen SMS Wolf käytti saaria tukialueenaan ja sotavankeudesta karannut Felix von Luckner piilotteli jonkin aikaa Curtis-saarella vuonna 1917.[4]

Suurimmasta osasta saaria tuli osa luonnonsuojelualuetta vuonna 1934 ja viimeiset siirtolaiset lähtivät vuonna 1938.[5] Vuonna 1939 Raoulille perustettiin radio- ja sääasema.[4] Saarista vastaa nykyisin Uuden-Seellannin Department of Conservation eli DOC. Maissa käyminen ei ole mahdollista ilman lupaa, jota ei käytännössä myönnetä kuin alueen suojelun tai tutkimuksen parissa työskenteleville.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Simon Nathan: Kermadec Islands - Geology and climate Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  2. a b Kermadec Islands Encyclopaedia Britannica. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  3. Simon Nathan: Kermadec Islands - Plants and animals Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  4. a b c d Simon Nathan: Kermadec Islands - Human impact Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  5. History and culture of the Kermadec Islands Department of Conservation - Te Papa Atawhai. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  6. Kermadec Islands Department of Conservation - Te Papa Atawhai. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)