Kerkenna-saaret

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kerkenna-saaret
Kerkenna avaruudesta katsottuna
Kerkenna avaruudesta katsottuna
Maantiede
Sijainti 34°42′N, 11°11′E
Merialue Välimeri
Vesialue Gabesinlahti
Saaria yht. -
Suurin saari Chergui
Muita saaria Gharbi
Pinta-ala - km²
Valtio
Valtio Tunisia
Alue Sfax
Kunta Kerkenna
Väestö
Väkiluku 15 501
Asutuskeskukset Remla

Kerkenna-saaret ovat saariryhmä Tunisian itärannikolla, Gabesinlahdella. Saaret ovat vain 13 metriä merenpinnan yläpuolella. Pääsaaret ovat Chergui ja Gharbi. Saaret kuuluvat Kerkennan kuntaan, jonka asukasluku oli vuonna 2014 15 501.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maisemaa rannikolla.

Saaret sijaitsevat noin 20 kilometriä mantereelta.[1] Mantereen rannikolla saaria vastapäätä sijaitsee Sfaxin kaupunki. Kahdesta pääsaaresta suuremalla on pituutta koillisesta lounaaseen 27 kilometriä ja leveyttä noin 7 kilometriä. Pienemmän kolmionmuotoisen saaren leveys on 14 kilometriä ja pituus 7–8 kilometriä. Saaria erottaa kapea noin 800 metriä leveä al-Karkanan salmi, jonka ylittää nykyisin maantie. Aikanaan saaria yhdisti roomalaisten rakennuttama pengertie, joka on sittemmin jäänäyt merenpinnan alapuolelle. Sen poikki on kaivettu kapea väylä laivaliikennettä varten. Saaret sijaitsevat laajalla merenalaisella kielekkeellä ja ympäröivä merialue on hyvin matala. Saarien vieressä merenpohja on vain 0–5 metrin syvyydellä. Saarille johtaa kuitenkin merenalaisia wadeja, joiden kautta saarille pääsee laivoilla. Saaret itsessään ovat hyvin matalia ja vain paikoitelleen yli 13 metrin korkeudella merenpinnasta. Saarten ympärillä on useita pienempiä särkkiä.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bordj El Hassarin linnoitus.

Muutamat antiikin kreikkalaiset lähteet, kuten Herodotos ja Agathemerus mainitsevat saaren nimellä Cercina. Enemmän saaresta kirjoittivat sittemmät roomalaiset. Polybios mainitsee, että toisen puunilaissodan aikana vuonna 217 eaa. saarelle rantautui hieman aiemmin Djerban saarta hävittänyt roomalainen konsuli Germanus, joka säästi Kerkennan saamiaan lunnaita vastaan. Livius mainitsee puolestaan, että Karthagolainen päällikkö Hannibal pakeni roomalaisia saarille vuonna 195 jatkaen vielä pakoretkeään kohti Antiokiaa. Marius pakeni saarelle vuonna 88 eaa. liittolaissodan aikaan ja Julius Caesarin kansalaissodan aikaan Sallustius sai käsky7n vallata tasavaltalaisten tukikohdaksi kuvaillut saaret. Diocletianuksen valtakaudella saaret kuuluivat Itä-Roomaan. Saarilla oli tuolloin kaksi kaupunkia, Cercina saarista suurimmalla ja Cercinitis pienemmällä pääsaarella. Saarilta on löydetty joitakin varhaisia kristittyjen pyhättöjen jäänteitä.[2]

Saaria ei sittemmin juurikaan mainittu historiallisissa lähteissä ennen 1000-lukua. Vuonna 1098 saarista suurimman mainittiin kuuluvan zirideille. Paikalliset asukkaat kärsivät sittemmin useista ryöstöretkistä saarille. Sisilian kuningas Roger II valtasi saaret vuonna 1153, mutta ne menetettiin almohadeille vuonna 1158. Aragonian hallitsija Pietari III johti sotaretkeä saarille vuonna 1287 ja saaret läännitettiin Roger Laurialaiselle. Saarelaiset kapinoivat ja kukistivat kristityt hallitsijansa vuonna 1335, mutta aragonialaiset palasivat vuonna 1423. Monet saarien asukkaista päätyivät sotavangeiksi. Vuodesta 1510 saarista kamppailivat puolestaan Osmanien valtakunta ja Espanja. Osmanit valtasivat saaret vuonna 1560, mutta valtausta seurasi useita espanjalaisten ryöstöretkiä vuosina 1576, 1596 ja 1611.[2]

Jatkuvat taistelut ja sotaretket johtivat saarten asukasluvun vähenemiseen, mutta lopulta niitä alettiin asuttaa uudelleen. 1800-luvulla saarilla kuvaillaan olleen kymmenen kylää ja Mellitan pikkukaupunki. Uudet asukkaat saapuivat muualta Tunisiasta ja Marokosta. Saarten asukkaat ovat sittemmin harjoittaneet elinkeinonaan etenkin kalastusta. Monet ovat myös siirtyneet töihin mantereelle.[2] Saaret ovat nykyisin myös matkailukohde. Etenkin Libyan levottomuuksien alettua saarista tuli myös tärkeä salakuljettajien käyttämä reitti siirtolaisille Eurooppaan.[3] Kerkennan kunnan asukasluku oli vuonna 2014 15 501.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kjellen, Tore: Kerkennah Islands – Some love it, some don’t see the point Look Lex. Viitattu 22.12.2015. (englanniksi)
  2. a b c d C.E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis and Ch. Pellat, Assisted by C. Dumont ja M. Paterson: Encyclopaedia of Islam, Volume IV (Iran-Kha), s. 650–652. BRILL, 1998. ISBN 9789004057456. (englanniksi)
  3. Massinissa Benlakehal: Tunisia's Kerkennah Islands: A land for smuggling The New Arab. Viitattu 23.3.2020. (englanniksi)
  4. Kerkennah (Tunisia) citypopulation.de. Viitattu 23.3.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]