Kellankoski
| Kellankoski | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Kunta | Konnevesi |
| Koordinaatit | |
| Joki | Kellanvirta |
| Pituus | 550 [1] m |
| Pudotuskorkeus | 2,9–3,1 [2][3] m |
| Keskivirtaama | 56 [4] m³/s |
| Voimalaitos | Kellankosken vesivoimalaitos |
| Pato | puolet uomasta padottu |
Kellankoski on Keski-Suomen Konnevedellä Rautalammin pääreitillä olevan Kellanvirran lopussa sijaitseva koski. Kellanvirrassa on lisäksi vielä Siikakoski, Taikinainen ja Karinkoski. Joessa kalastamista markkinoidaan Konneveden Kosket-nimikkeen alla, jota vetää Konneveden kunnan tytäryhtiö Kellankosken Voima Oy. Kunta myös omistaa kosken [5].[1][6]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellanvirta alkaa Konnevedestä ja sen vesi on yhtä kirkasta ja vedenlaadultaan erinomaista kuten Konnevedessäkin. Se on karu ja niukkaravinteinen koski, joka kuohuu voimakkaasti yläosiltaan ja rauhoittuu hiljalleen alajuoksua kohti. Kellankoski on 50–60 metriä leveä ja on tulkinnasta riippuen noin 600 metriä [7] tai 650 metriä pitkä [3]. Kartasta mitattuna koski on noin 550 metriä pitkä.[1] Kosken pinta-ala on noin 4,5 hehtaaria. Koskeen on rakennettu kalastuslaitureita kalastusta helpottamaan. Koski tunnetaan erittäin hyvänä taimenkoskena ja se onkin yksi Suomen tunnetuimmista sekä arvostetuimmista urheilukalastuskoskista.[3]
Koski on jaettu kahteen rinnakkaiseen uomaan keskellä sijaitsevalla 300 metriä pitkällä penkereellä. Vasemman uoman alussa sijaitsee pohjapato, jonka yli vesi kuohu. Pato nostaa yläpuolisia vesi hieman korkeammalle, jolloin oikeaan uomaan virtaa esteettä vettä uoman keskivaiheilla sijaitsevaan Kellankosken vesivoimalaitokselle. Pienvoimalan jälkeen vesi virtaa alemmaksi yhtyen taas pääuoman virtaukseen.[1]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellanvirran eri koskissa saaliiksi saaduista taimenista on 70–90 % ollut villejä yksilöitä ja loput istukkaita. Kellankoskessa kuteekin joukko yksilöitä vuosittain ja kutupesiä löytyykin vuosittain noin 5–13. Näistä selviää kesänvanhoiksi poikasiksi Kellankoskella noin 13 yksilöä aarille.[3]
Kosken alkupäässä sijaitsee itärannalla laavu. Kosken itärannat ja suuri osa länsirannoista kuuluvat luonnonsuojelualueeseen.[1]
Hydrologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellankosken valuma-alueen pinta-ala on 5 781,79 neliökilometriä ja sen järvisyys on 20,82 %.[8] Kellankosken virtaamiksi ilmoitetaan Siikakosken arvoja, jotka mitataan Konneveden luusuasta. Keskivirtaamaksi (MQ) on mitattu 56 kuutiometriä sekunnissa (m³/s, vuosina 1981–2010 [4], tai 53 m³/s [2]), keskiylivirtaamaksi (MHQ) 93,28 m³/s ja keskialivirtaamaksi (MNQ) 32,92 m³/s. Virtaama-arvot on mitattu vuosina 1967–2022. Pienin mitattu virtaama (NQ) on 17,8 m³/s havaittiin 24.10.2006, ja suurin virtaama (HQ) on 143,00 m³/s vastaavasti 21.6.1988.[9]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellankosken historiasta on tarkemmin Kellanvirran ja Kellankosken vesivoimalaitoksen artikkeleissa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Kellankoski, Konnevesi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.9.2023.
- ↑ a b Koski-inventointi, s. 70. raportti 188. Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c d Valkeajärvi, Pentti, Syrjänen, Jukka & Heinimaa, Petri: Konneveden koskien taimenkannan hoito- ja kalastussuunnitelma (PDF) (s. 5, 10–14) 2013. Konnevesi: Konneveden kalatutkimus ry. Viitattu 14.9.2023.
- ↑ a b Mittausasemien virtaamat - Keski-Suomi (virtaamatietoja vuosilta 1981–2010) vesi.fi. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 14.9.2023.
- ↑ Mustonen, Antti: 3000 asukkaan kunta sijoitti miljoonia seitsemään koskeen: työttömyyden uskotaan laskevan ja yritystoiminnan virkistyvän Kauppalehti. Viitattu 14.9.2023.
- ↑ Niskanen, Markku: Sähköä villin taimenen ehdoilla energiauutiset.fi. 30.10.2017. Energiateollisuus ry. Viitattu 14.9.2023.
- ↑ Kellankoski Konneveden Kosket. Viitattu 6.4.2021.
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ Kymijoen vesistö - Konnevesi luusua (virtaamatietoja vuosilta 1967–2022) vesi.fi. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 14.9.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valkeajärvi, Pentti, Syrjänen, Jukka & Heinimaa, Petri: Konneveden koskien taimenkannan hoito- ja kalastussuunnitelma (PDF) 2013. Konnevesi: Konneveden kalatutkimus ry. Viitattu 6.8.2023.
- Ursin, Jorma: Konneveden kosket nauteskelijän paratiisi, Viitattu 5.8.2023
- Kellankoski - Konneveden Kosket (video), youtube.com