Kellankosken vesivoimalaitos
| Kellankosken vesivoimalaitos | |
|---|---|
| Valtio | Suomi |
| Sijainti | Konnevesi [1] |
| Koordinaatit | |
| Rakentaminen alkoi | 1929 [2] |
| Sähköverkkoon | |
| Valmistunut | 1930 syksy, uusi 2000 [3] |
| Perustaja | Kellankosken Voima Oy [3] |
| Omistaja | Kellankosken Voima Oy [3] |
| Vesistö |
Kymijoen vesistö (14) Rautalammin reitti |
| Joki tai koski | Kellanvirta |
| Valuma-alue | 5 781,79 km² [4] |
| Keskivirtaama | 53 m³/s [2] |
| Yläpuolinen patoallas | |
| Nimi | Kellanvirta (järviallas) |
| Järvinumero | 14.362.1.001 |
| Pinta-ala | 74,47 ha [5] |
| Keskikorkeus | 93,7 m [1] |
| Alapuolinen allas | |
| Nimi | Liesvesi |
| Järvinumero | 14.361.1.001 |
| Pinta-ala | 13,9879 km² [6] |
| Kokonaistilavuus | 84 087 500 m³ [6] |
| Syvyys | 20,7 m [6] |
| Keskikorkeus | 90,3 m [1] |
| Voimalaitos | |
| Tyyppi | jokivoimalaitos |
| Käyttötarkoitus | vesivoima |
| Turbiinit | 5 × 37 kW [3] |
| Kapasiteetti | 0,185 MW [3] |
| Vuosituotanto | 0,5 GWh [3] |
 Kellankosken vesivoimalaitos |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kellankosken vesivoimalaitos on Keski-Suomen Konnevedellä Rautalammin reitillä Kellankoskessa toimiva vesivoimalaitos, joka on toimintansa vuoksi lähinnä jokivoimalaitos. Voimalan omistaa Kellankosken Voima Oy, jonka osake-enemmistön omistaa Konneveden kunta.[1]
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellankosken uoma on jaettu lähes keskilinjastaan kahteen rinnakkaiseen uomaan, josta vasemmanpuoleisessa on alussa pohjapato ja oikeanpuoleisessa on keskivaiheella voimalaitospato. Kummatkin padot nostavat vedenpintaa siten, että voimala saa parin metrin pudotuksen. Rinnakkaiset uomat yhtyvät alempana kuohuvaan koskeen, joka on pohjapadosta alkaen yli 500 metriä pitkä.[5][6]
Voimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimalaitoksessa toimii viisi 37 kilowatin vesiturbiinia, joiden yhteiseksi kapasiteetiksi tulee näin 185 kilowattia eli 0,185 megawattia. Vuosittaiseksi tuotannoksi ilmoitetaan enimmillään noin 500 megawattituntia eli 0,5 gigawattituntia. Kellankosken Voiman ja sen vieressä olevan teollisuushallin käyttöön. Ylijäämäsähkö myydään Savon Voima Oy:lle.[3]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1929 perustettiin yhtiö Kellankosken Voima Oy[2], joka aloitti voimalaitoksen rakentamisen ja saattoi sen loppuun 1930 loppuvuodesta. Voimala toimi Kellankosken yhdessä sivu-uomassa, jolloin osa koskesta jäi virtaamaan vapaana. Yhtiö osti koskireitin vesioikeudet ja kalastusoikeudet itselleen 1960-luvulla. Sähkönjakeluverkosto myyty Savon Voimalle ja Keski-Suomen Valolle vuonna 1977. Myllykoski Oy osti Kellankosken Voimasta osake-enemmistön (98,5%). Voimalaitos paloi 1990-luvun lopulla ja sen tilalle rakennettiin uusi voimalaitos vuonna 2000. Konneveden kunta osti vuonna 2012 enemmistön Kellankosken Voiman osakekannasta. Samalla kunta osti koskioikeudet seitsemään muuhun koskeen Myllykoski Oy:ltä. Ostetuissa koskissa ei ole myyty kalalupia seitsemään kymmeneen vuoteen, mutta nyt kunta salli luvanvaraisen kalastuksen.[3][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kellankosken vesivoimalaitos, Konnevesi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 6.8.2023.
- ↑ a b c Koski-inventointi, s. 70. raportti 188. Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c d e f g h Niskanen, Markku: Sähköä villin taimenen ehdoilla energiauutiset.fi. 30.10.2017. Energiateollisuus ry. Viitattu 6.8.2023.
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b Kellanvirta (14.362.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 6.8.2023.
- ↑ a b c d Liesvesi–Vanginvesi (14.361.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 6.8.2023.
- ↑ Väisänen, Simo: Konneveden kosket (PDF) http://konnevedenkalatutkimus.fi/. 2017. Konnevesi. Viitattu 4.9.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kellankosken Voima Oy, yhteistiedot
- Aiheeseen liittyvää materiaalia, Konneveden kalatutkimus