Keir Hardie
James Keir Hardie (15. elokuuta 1856 Legbrannock, Lanark – 26. syyskuuta 1915 Glasgow)[1] oli skotlantilainen poliitikko ja yksi Britannian työväenliikkeen perustajista. Hän oli ensimmäinen työväenpuolueen edustaja Britannian parlamentissa ja toimi Britannian työväenpuolueen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1906–1908.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hardie syntyi skotlantilaisen piian aviottomana poikana. Hänen äitinsä nai myöhemmin varhaisessa ammattiyhdistysliikkeessä toimineen laivapuusepän ja perheeseen syntyi kahdeksan lasta lisää. Perhe eli vaatimattomissa oloissa Glasgow’ssa ja Lanarkshiren hiilikaivosalueella. Hardie joutui aloittamaan työnteon jo lapsena eikä koskaan käynyt kouluja. Hän työskenteli kymmenvuotiaasta alkaen hiilikaivoksessa.[1] Yritettyään saada kaivostyöläisiä järjestäytymään ammatillisesti Hardie irtisanottiin vuonna 1879 ja hän joutui työnantajien mustalle listalle. Tämän jälkeen hän muutti Ayriin, jossa hänet valittiin paikallisen kaivostyöläisten ammattiliiton (Lanarkshire miners’ union) sihteeriksi.[1][2] Vuodesta 1881 hän johti kaivostyöläisten ammattiyhdistysten perustamista ja elätti itsensä lehtimiehenä. Hardie toimitti 1887–1889 The Miner ja vuodesta 1889 Labour Leader -nimisiä lehtiä, joissa hän toi esiin kristillistä sosialismia edustaneet näkemyksensä.[1]
Hardie pyrki 1888 huonolla menestyksellä parlamentin alahuoneeseen ja perusti samana vuonna Skotlannin työväenpuolueen (Scottish Labour Party). Vuonna 1892 hänet valittiin alahuoneeseen ensimmäisenä työväenpuolueen edustajana ja tammikuussa 1893 hän osallistui Bradfordissa Itsenäisen Työväenpuolueen (Independent Labour Party, ILP) perustavaan kokoukseen. Heikosta organisaatiostaan huolimatta ILP:llä oli edellytykset vedota Englannin maltilliseen työväenluokkaan, sillä se ei ollut leimallisesti keskiluokkaisten älykköjen hallitsema kuten Fabian Society, mutta ei myöskään edustanut vierasmaista ja ateistista marxismia. Hardie putosi parlamentista vuoden 1895 vaaleissa, minkä jälkeen hän keskittyi ajamaan työväenliikkeen kokoamista yhteen parlamenttipuolueeseen. Helmikuussa 1900 Lontoossa järjestetyssä kokouksessa perustettiin Työväen edustajakomitea (Labour Representative Committee), josta vuonna 1906 tuli varsinainen Työväenpuolue (Labour Party). Hardie valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mutta hän jätti tehtävän jo kahden vuoden kuluttua.[1] Alahuoneeseen hän oli palannut jo vuonna 1900 Merthyr Tydfilin edustajana.[2]
Työväenliikkeen johtamisen ohella Hardie toimi Emmeline Pankhurstin johtamien militanttien suffragettien neuvonantajana. Hän oli myös pasifismin kannattaja ja yritti ensimmäisen maailmansodan lähestyessä saada toisen internationaalin sitoutumaan kansainvälisen yleislakon julistamiseen sodan estämiseksi. Tämän hankkeen epäonnistuminen ja Työväenpuolueen johdon asettuminen tukemaan Britannian osallistumista sotaan muodostuivat hänelle katkeraksi pettymykseksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f J. Keir Hardie (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.9.2013.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1909), s. 1455 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.9.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keir Hardie Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
