Kati Hurme

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kati Hurme-Leikkonen (o.s. Hurme, s. 1968) on entinen suomalainen esteratsastaja, nykyinen estevalmentaja ja urheilutoimittaja.[1]

Hurme aloitti ratsastuksen jo alle kouluikäisenä ja kävi ratsastustunneilla Husön, Tuomarinkylän, Eriksnäsin ja Karlvikin ratsastuskouluissa.[2][1] 14-vuotiaana vuonna 1982 hänelle ostettiin ensimmäinen oma hevonen Satin, jolla hän alkoi vuonna 1983 kilpailla esteratsastuksessa Veikko Heikkilän valmentamana ja oli jo samana vuonna mukana juniorien PM-joukkueessa.[2][1] Hän voitti juniori- ja nuorten ratsastajien tasolla kymmenen SM- ja PM-mitalia, joista viisi oli kultamitaleja.[3] Vuonna 1984 hän sai käyttöönsä hollantilaisruuna Metropolitanin (kilpailunimi Pohjola Metropolitan)[2][1], jolla hän voitti vuonna 1988 nuorten ratsastajien Euroopan mestaruuden Chaudfontainessa, Belgiassa[4]. Vastaavantasoiseen suomalaissaavutukseen ylsi uudelleen vasta 25 vuotta myöhemmin Elmo Jankari, joka voitti kenttäratsastuksessa nuorten ratsastajien EM-kultaa vuonna 2013.[5]

Hurmeen isä Veikko toimi hänen urheilumanagerinaan, ja hänellä oli jo junioriaikoina sponsorisopimukset Volvo-Auton ja Pohjolan kanssa.[1] Mirri Kynsilehdon tavoin hän kuului junioriaikoinaan myös vuonna 1985 perustettuun Enso-Gutzeitin sponsoroimaan Enso-Teamiin, joka tuki lahjakkaita nuoria ratsastajia.[1][6]

Hurme muutti ulkomaille Englantiin valmentautumaan ja kilpailemaan vuonna 1986[2] ylioppilaskirjoitustensa jälkeen[1] ja siirtyi 1989 Hollantiin, 1992 Saksaan ja 1993 Belgiaan[2]. Vuonna 1988 Metropolitanin loukkaannuttua[1] hänen tärkeimmäksi kilparatsukseen tuli Vancouver (kilpailunimi Pohjola Vancouver)[2]. Ratsukko osallistui noin neljäänkymmeneen Grand Prix-, maailmancup- ja Nations Cup -luokkaan[2] keräten sijoituksia[3], maailmancup-luokissa seitsemän kertaa[2]. Suomen Nations Cup -joukkueessa ratsukko kilpaili vuosina 1991–1993[7], ja Hurme ja Vancouver edustivat Suomea myös seniorien EM-kilpailuissa vuonna 1991[1]. Helsinki International Horse Show'ssa Hurme keräsi vuosien varrella kolme luokkavoittoa[3], muiden muassa kansainvälisen kaksintaisteluratsastusluokan voiton Metropolitanilla vuonna 1986 ollessaan vasta juniori[6].

Vancouver loukkaantui vuonna 1994[2], ja 1990-luvun alun lama sai Hurmeen sponsorit vetäytymään[1]. Hän lopetti kansainvälisen kilpailu-uransa ja palasi Suomeen, ryhtyi valmentajaksi, perusti perheen ja opiskeli ensin tradenomiksi, sitten urheilujournalistiksi.[1] Hän on muun muassa toiminut kansainvälisten ratsastuskilpailujen selostajana Yleisradiolle ja Eurosportille ja esimerkiksi Helsinki International Horse Shown lehdistöpalvelussa sekä kirjoittanut lehtijuttuja.[1]

Hurme edusti koko kilpailu-uransa ajan Suomen Kenttäratsastusseuraa.[8] Hän toimi Suomen Ratsastajainliiton (SRL) Lounais-Suomen aluevalmentajana esteratsastuksessa vuosina 2000–2007.[1][3] Hänet on nimitetty SRL:n Huippuvalmentajaksi ja hän toimii edelleen estevalmentajana.[9] Lisäksi hän kasvattaa estehevosia.[10]

Hurme asuu Perniössä maanviljelijäpuolisonsa kanssa ja on kolmen lapsen äiti.[1]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Jutta Koivula: Katista tuli toimittaja. Hevoset ja Ratsastus, , nro 1/2009, s. 51–53. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 1.6.2014. (suomeksi)
  2. a b c d e f g h i Peltomäki, Martti: Ratsastuksen ilot ja itkut. Helsinki: Suomen Ratsastajainliitto, 1995. ISBN 951-96627-5-8.
  3. a b c d Saavutukset esteratsastuksessa tmi Kati Hurme. Viitattu 1.6.2014. (suomeksi)
  4. Arvokisamitaleja Suomen Ratsastajainliitto. Viitattu 1.6.2014. (suomeksi)
  5. Ratsastuksen EM-kultaa Suomeen 25 vuoden jälkeen YLE Urheilu. Viitattu 1.6.2014. (suomeksi)
  6. a b Jalkanen, Lauri & Saarinen, Anne: Vuosisata ratsain. Rauma: Ratsastuskustannus, 1986. ISBN 951-99782-6-7.
  7. Suomen estemaajoukkueen Nations Cup -historia Suomen Ratsastajainliitto. Viitattu 1.6.2014. (suomeksi)
  8. Kati Hurme-Leikkonen Twitterissä Twitter, @K_HL. Viitattu 3.9.2014. (suomeksi)
  9. Estevalmennus tmi Kati Hurme. Viitattu 1.6.2014. (suomeksi)
  10. tmi Kati Hurme tmi Kati Hurme. Viitattu 1.6.2014. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]