Anne-Marie Kynsilehto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anne-Marie ”Mirri” Kynsilehto (nyk. Clarke, s. 1969) on entinen suomalainen esteratsastaja. Hän aloitti ratsastuksen kotikaupungissaan Oulussa ratsastuskoulu Saaran Tallilla[1] ja edusti kilpailu-uransa ajan seuraa Oulun Ratsastajat[2]. Hän kilpaili vuodesta 1979 aina 1990-luvun alkupuoliskolle edeten kansainvälisesti menestyksekkäästä poniratsastajasta kansainväliseen avoimen tason kilpailumenestykseen.[3] Poniratsastajana hän saavutti Pohjoismaiden mestaruuden ponilla Super Trouper vuonna 1984[4] sekä viisi Suomen mestaruutta muun muassa poneilla Janina[5] ja Two Star[3], juniorina lisäksi kaksi PM-hopeaa hevosella Maxall[3]. Avoimella tasolla hän voitti Suomen mestaruuden vuonna 1990 ja SM-hopeaa vuonna 1989[6] sekä Finnderbyn vuonna 1988[3], ratsasti Suomen Nations Cup -joukkueessa monissa kilpailuissa vuosina 1990–1992[7] sekä kilpaili kansainvälisesti keräten sijoituksia World Cup -tasolla saakka, muun muassa 7. sijan Helsinki International Horse Shown Word Cup -osakilpailussa vuonna 1992[8][3]. HIHS:ssa hän myös tuli kolmanneksi tapahtuman toisessa pääluokassa eli Grand Prix'ssa vuonna 1989.[8]

Kynsilehto oli vuonna 1988 ensimmäinen pohjoismaalainen esteratsastaja, joka kutsuttiin kilpailemaan Kanadaan Calgaryn Spruce Meadows -ratsastuskeskukseen, ja hän vietti talvet 1988–1990 Yhdysvalloissa George Morrisin valmennuksessa kilpaillen hyvällä menestyksellä muun muassa Tampassa ja West Palm Beachissa.[3] 1990-luvulla hän kilpaili Euroopan kansainvälisissä kilpailuissa hollantilaisesta valmennuskeskuksesta käsin.[9][10]

Kynsilehdon tärkein kilparatsu oli ori Neopolitan (kilpailunimi Uusi Suomi (US) Neopolitan)[3], mutta hän kilpaili kansainvälisesti myös muiden muassa hevosilla (EG) Argentina, Jasper BB ja Whispering Royal Lady, jotka myöhemmin siirtyivät Pinja Immosen esteratsuiksi.[8] Kansainvälisen tason kilparatsuihin kuului myös (GWS) Run and Jump.[8]

Anne-Marie Kynsilehto avioitui 1990-luvulla englantilaisen esteratsastaja Warren Clarken kanssa[3]. Hän asuu nykyään Lancashiressa, Englannissa ja keskittyy puolisonsa kanssa estehevosten kasvatukseen ja myyntiin.[11] Kynsilehdon isä on entinen ralliautoilija, oululainen liikemies Juhani (Jussi) Kynsilehto[3], joka tyttärensä kilpailuvuosina toimi tämän managerina.[12]

Yksi Kynsilehdon kilpailu-uran tärkeistä sponsoreista oli sanomalehti Uusi Suomi, jonka viimeisessä painetussa numerossa 28.11.1991 hän kiitti yhteistyöstä koko sivun ilmoituksella.[13] Kynsilehto kuului myös Kati Hurmeen tavoin vuodesta 1985 alkaen Enso-Teamiin, joka tuki lahjakkaita nuoria suomalaisratsastajia.[14][12]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saaran Talli: historia Saaran Talli & Oulu Riders ry. Viitattu 16.2.2011. (suomeksi)
  2. Wihuri-palkinto hyvälle seuralle 2006 Wihuri Oy. Viitattu 17.2.2011. (suomeksi)
  3. a b c d e f g h i Peltomäki, Martti: Ratsastuksen ilot ja itkut. Helsinki: Suomen Ratsastajainliitto, 1995. ISBN 951-96627-5-8.
  4. Vasara, Erkki: Suomen ratsastusurheilun historia. Rauma: Suomen Ratsastajainliitto, 1987. ISBN 951-99777-1-6.
  5. OR:n mitalistit sekä kansainväliset edustukset ja edustuslajit Oulun Ratsastajat. Viitattu 16.2.2011. (suomeksi)
  6. SM-mitalisteja, esteratsastus Suomen Ratsastajainliitto. Viitattu 16.2.2011. (suomeksi)
  7. Suomen estemaajoukkueen Nations Cup -historia Suomen Ratsastajainliitto. Viitattu 16.2.2011. (suomeksi)
  8. a b c d SRL Kisapalvelu, tulostilastot 1985-1995 Suomen Ratsastajainliitto. Viitattu 16.2.2011. (suomeksi)
  9. Jari Juntunen: Uusi Suomi Neopolitan valmis vaativiin Grand Prix -koitoksiin: Kynsilehdolle kelpaa vain paras. Uusi Suomi, 19.10.1990, s. 30.
  10. Jari Porttila: Kynsilehto janoaa maailmancupmenestystä. Uusi Suomi, 26.9.1991, s. 28.
  11. Our story Warren Clarke Sport Horses. Viitattu 16.2.2011. (englanniksi)
  12. a b Jari Porttila: Manageri Jussi Kynsilehto pyörittää miljoonia: GP-voittajaa ei osteta edes rahalla. Uusi Suomi, 26.9.1991, s. 29.
  13. Uuden Suomen viimeinen nousu ja tuho 1976-1991 Jyrki Vesikansa. Viitattu 16.2.2011. (suomeksi)
  14. Jalkanen, Lauri & Saarinen, Anne: Vuosisata ratsain. Rauma: Ratsastuskustannus, 1986. ISBN 951-99782-6-7.