Kat Bjelland

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kat Bjelland
Bjelland vuonna 2015.
Bjelland vuonna 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt 8. joulukuuta 1963 (ikä 55)
Salem
Ammatti muusikko, laulaja-lauluntekijä
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1985–
Tyylilajit punk, grunge, alternative rock
Soittimet laulu, kitara, basso, piano
Yhtyeet The Neurotics, The Venarays, Sugar Babydoll, Pagan Babies, Italian Whorenuns, Babes in Toyland, Crunt, Katastrophy Wife
Levy-yhtiöt Doomedelic, Treehouse, Twin Tone, Southern, Reprise, Sympathy for the Record Industry, Integrity, Rish
Bjelland esiintymässä NOS Primavera Soundissa Portugalissa kesäkuussa 2015.

Katherine "Kat" Lynne Bjelland (s. 8. joulukuuta 1963 Salem, Oregon, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen alternative rock - ja punk-yhtye[1] Babes in Toylandin kitaristi ja laulaja.[2][3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bjelland syntyi Salemissa vuonna 1963. Hänen äitinsä Lynne Irene Higginbotham ja isänsä Lyle Bjelland erosivat Katin ollessa nuori. Bjellandin mukaan hänen äitipuolensa pahoinpiteli ja muutoin kaltoinkohteli häntä lapsena, vaikka on sittemmin parantanut käytöstään. Bjelland joutui jatkuvasti kotiarestiin. Kohtelulla oli Bjellandin mukaan iso vaikutus hänen elämäänsä, se esimerkiksi lisäsi hänen luovuuttaan. Pakotettu hiljaa oleminen teki hänestä suorasanaisen aikuisen.[4]

Kat oli hiljainen lapsi.[2] Teini-ikäisenä hänen enonsa David opetti hänet soittamaan kitaraa.[4] Woodburn high schoolissa Bjelland oli suosittu kympin oppilas. Bjelland harrasti cheerleadingiä toimien joukkueensa johtajana. Valmistuttuaan lukiosta Bjelland muutti Portlandiin[2], jossa osti 19-vuotiaana ensimmäisen kitaransa.[4] Hän oli mukana useissa yhtyeissä nimiltään The Neurotics, The Venarays, Sugar Baby Doll ja vuonna 1985 Pagan Babies (myöhemmin Italian Whorenuns). Sugar Baby Dollissa ja Pagan Babiesissä soitti myös hänen silloinen kaverinsa Courtney Love.[2]

1980-luvun puolivälissä Bjelland muutti Minneapolisiin. Siellä hän tapasi grillijuhlissa Lori Barberon, jonka suostutteli rumpaliksi. Heidän ryhmäänsä vielä liittyi basisti Michelle Leon ja yhdessä he muodostivat Babes in Toylandin vuonna 1987.[2][5] Yhtyeen ura lähti nousuun ensimmäisen singlen, Dust Cake Boy’ b/w ‘Spit to See the Shinen myötä, josta tuli hitti. Myös Spanking Machine -albumi menestyi hyvin.[2]

Bjellandilla ja Lovella oli riitaisat välit. Bjellandin mielestä Love oli ominut hänen tavaramerkikseen muodostuneen lapsekkuutta ja rivoutta yhdistelevän kinderwhore-tyylin, joka koostui etenkin nukkemaisesta mekosta ja Mary Jane -kengistä.[5][6]

1990-luvun alussa Bjelland meni naimisiin Stu Spasmin kanssa. Spasmilla oli heroiiniriippuvuus, mikä hidasti albumien tekoa. Vuoden 1995 albumin jälkeen yhtye meni tauolle. Bjelland ja Spasm perustivat Crunt-nimisen alternativerock-yhtyeen, joka jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Pari erosi Spasmin riippuvuuden pahennuttua.[2]

Vuonna 1998 Bjelland meni naimisiin rumpali Glenn Mattsonin kanssa. Heidän esikoisensa Henry syntyi vunna 1999. Bjelland ja Mattson kirjoittivat uusia lauluja ja seuraavana vuonna Bjelland perusti uuden yhtyeen, Katastrophy Wifen. Kaksi sen albumeista, Amusia ja All Kneel, saivat ylistävät arvostelut.[2] Vuonna 2001 Babes in Toyland ilmoitti lopettavansa. Se ehti julkaista kolme albumia.[5]

Vuonna 2005 Bjelland vieraili rock-yhtye Jakalopen It Dreams -albumilla.[2]

Bjelland liittyi taas Babes in Toylandiin, kun yhtye teki paluun vuonna 2014.[6]

Bjelland sairastaa skitsoaffektiivista häiriötä. Diagnosoinnin aikaan hän oli pitkään sairaalassa.[6]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bjellandin kirjoittamien sanoitusten omintakeinen, aggressiivinen ja henkilökohtainen tyyli on innoittanut feminististä Riot Girrrl −punk-liikettä.[2] Laulut ovat tyyliltään aavemaisia. Ne sisältävät ilottomia satuja, maailmanlopun scifitunnelmointia, huumehoureisia, vainoharhaisia ja väkivaltaisia loitsuja, kiroilua, naisen ruumiillisuutta, miesten esineellistämistä, ulvontaa, kielilläpuhumista ja akustista kiertoa. Babes in Toyland soittaa myös kevyempiä cover-kappaleita.[5]

Bjelland Pariisissa vuonna 1991.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Babes in Toyland www.facebook.com. Viitattu 7.6.2016.
  2. a b c d e f g h i j Kat Bjelland Mookychick. 3.9.2014. Viitattu 6.6.2016. en-US
  3. Kat Bjelland IMDb. Viitattu 6.6.2016.
  4. a b c Kat Bjelland america.pink. Viitattu 6.6.2016.
  5. a b c d Charlotte Richardson Andrews: Cult heroes: Kat Bjelland of Babes in Toyland the Guardian. 3.2.2015. Viitattu 6.6.2016.
  6. a b c Babes in Toyland Reunite, With a Little Help From a Tech LLC Rolling Stone. 18.11.2014. Viitattu 6.6.2016.