Kartiokohokki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kartiokohokki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: conoidea
Kaksiosainen nimi

Silene conoidea
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kartiokohokki Wikispeciesissä

Kartiokohokki (Silene conoidea) on Välimeren alueelta kotoisin oleva violetinpunakukkainen kohokkikasvi.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotinen kartiokohokki kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on pysty, tavallisesti haaraton, lyhytkarvainen ja yläosastaan tiheään nystykarvainen. Lehdet ovat varressa vastakkain. Ylemmät varsilehdet ovat kapeita, leveämmästä tyvestään vähitellen suippenevia. Kukinto yksi- tai vähäkukkainen. Kukkien verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on ulkoverhiötön, noin 2 cm pitkä, kartiomainen, pitkä- ja kapealiuskainen ja typäkkätyvinen. Verhiön väri vaihtelee vihreästä tumman sinipunaiseen ja se on voimakkaasti 30-suoninen. Terälehdet ovat väriltään violetinpunaisia. Suomessa kartiokohokki kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on 15–16 mm pitkä kota.[1][2]

Laji muistuttaa suuresti sukulaislaji hietakohokkia (S. conica).[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartiokohokki on kotoisin Välimerenalueelta ja Lounais-Aasiasta. Laji on levinnyt esimerkiksi Pohjois-Eurooppaan muun muassa apilansiemenen mukana.[3] Pohjoismaissa lajia on tavattu ainoastaan Suomessa, jossa sitä on tavattu Etelä-Suomessa sekä pohjoisempana Pohjanlahden rannikolla.[3][2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartiokohokki on Suomessa satunnainen uustulokas. Sitä on tavattu persianapilakylvöksissä, joutomailla, kaatopaikoilla ja myllyillä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 118, 122.
  2. a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 152.
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 122.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]