Karabinieerit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Espanjalaisia karbinieereja Pyreneillä vuonna 1892.

Karabinieerit (esp. Carabineros, ital. Carabinieri) tarkoittivat alun perin ratsusotilaita, jotka olivat aseistettu lyhyelle musketilla eli karabiinilla. Nimitys on johdettu ranskan sanasta carabinier. Lyhyt musketti tai kivääri katsottiin ratsastaessa sopivaksi aseeksi helpomman selässä kannettavuuden takia. Myöhemmin nimitys laajeni tarkoittamaan yleensä kevyttä jalkaväkisotilasta tai santarmia.

Nykyään karabinieerit toimivat puolisotilaallisina poliisijoukkoina eli santarmilaitoksina Italiassa, Monacossa, Chilessä, Kolumbiassa ja Moldovassa. Lisäksi karabinieerien nimellä toimii ja on toiminut yksittäisiä armeijan yksiköitä eri puolilla maailmaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karabinieerit tulivat käyttöön Napoleonin sotien aikana Euroopassa, esimerkiksi Waterloon taistelussa, sekä monissa muissa konflikteissa 1800-luvun aikana. Karabinieerit vaihtelivat armeijoittain, mutta tyypillisesti ne olivat keskiraskasta ratsuväkeä samanlaisella aseistuksella ja käyttötarkoituksella kuin rakuunat.

Napoleonilla oli raskaassa ratsuväessään vanhimpina yksikköinä kaksi ranskalaista karabinieerirykmenttiä, jotka saivat jonkin verran mainetta hänen sodissaan. Vuonna 1810 ranskalaiset karabinieerit oli varustettu kuten kyrassieerit kypäröineen ja rintapanssareineen, eivätkä enää kantaneet karbiinia. Nykyisellä Ranskan armeijalla ei ole enää käytössään karabinieerirykmenttejä, mutta siellä toimivat yhä santarmit, jotka kuuluvat sekä puolustusvoimien että sisäministeriön alaisuuteen. Britannian armeija varusti 1600-luvun lopulla karabinieerirykmenttejä, joiden viimeinen perillinen oli 3. karabinieerirykmentti, joka lopetettiin vuonna 1971 Royal Scotts Greys -ratsuväkirykmentin kanssa muodostamalla niistä Royal Scots Dragoon Guards (Carabiniers and Greys). Vaikka brittiarmeijassa ei enää tuon jälkeen karabinieereja ole ollutkaan olekaan, uuden rykmentin alanimenä säilyi Carabiniers and Greys.

Maailmalla tunnetaan Italian karabinieerit, jotka toimivat asevoimien puolustushaarana nimellä Carabinieri. Chilellä on myös santarmeina Carabinieros de Chile ja Kolumbian kansallisella poliisilla on motorisoidut liikkuvat karabinieerijoukot Escuadrones Móviles de Carabineros. Belgian armeijaan kuuluu edelleen Regiment des Carabiniers, joka perustettiin Saksan hyökkäyksen aikaan elokuussa 1914. Nämä belgialaiskarabinieerit pukeutuvat edelleen 1800-luvun univormuihin silintereineen. Espanjan armeija käytti karabinieereja (Carabinieros) rajavartiojoukkoina. Nämä joukot kuitenkin korvattiin Guardia Civilin joukoilla Espanjan sisällissodan (1936-39) myötä.

Jalkaväen karabinieerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitys karabinieereista jalkaväkijoukkona periytyy Ranskasta, jossa vuonna 1794 kevyiden jalkaväkipataljoonien eliittikomppanioita nimitettiin karabinieereiksi, kun taas tavallisessa rintamajalkaväessä vastaavat olivat krenatöörejä.[1]

Napoleonin sotien aikana eliittijalkaväkiyksiköt sijoitettiin rivistössä oikealle sivustalle. Tällaisia karabinieereiksi kutsuttuja yksiköitä olivat:

  • Venäjän keisarillinen armeija nimitti Napoleonin sotien aikana jääkäripataljoonan oikealla sivustalle sijoitettua osastoa karabinieereiksi.
  • Erillisinä eliittijääkäripataljoonista oli lyhyen aikaan 12. helmikuuta 1816 jälkeen olemassa karabinieerirykmenttejä, kun kuusi krenaatööri-jääkärirykmenttiä nimettiin karabinieereiksi. Näihin kuului vanhin Venäjän armeijan vakinaisen jalkaväen rykmentti eli Jerevan henkivartiokrenatöörirykmentti 7. karabinieerirykmentin nimellä.[2] Jalkautuneet karabinieerirykmentit nimettiin uudelleen kiväärijoukoiksi (ven. стрелки) vuonna 1857 Krimin sodan myötä.
  • Vuoden 1813 Baijerin vapaaehtoiset jääkärijoukot[3]
  • Belgian armeijan Chasseurs-joukot ("jääkärit", "metsästäjät")[4] sisälsivät karabinieerirykmentit (Regiment des Carabiniers), jotka perustettiin elokuussa 1914. Vuoden 1992 yhdistämisen myötä yksikkö sai nimen "Karabinieerirykmentti Prinssi Baudoin - Krenatöörit" (Regiment Carabiniers Prins Boudewijn)
  • Waldeckin, Lippe-Detmoldin, Shaumburg-Lippen osastot Reinin liiton 6. rykmentin 2. pataljoonassa.[5]
  • Nassaun 2. kevät jalkaväkirykmentti
  • Legion Irlandaise (Irlantilainen legioona) Ranskan armeijassa [6]
  • Jérôme Bonaparten westfalenilaiset vikeltäjä-karabinieerit. Vuonna 1811 ne nimettiin uudelleen Jääkärieliittikarabinieereiksi (Jäger Carabinier d'Elite)[7]
  • Vatikaanivaltion Carabinieri indigeni muodostetaan italialaisista ja Carabinieri esteri puolestaan ulkomaalaisista.[8]
  • Varakuningas Eugène de Beauharnais’n (1805–1814) johtaman Italian kuningaskunnalla oli Kaartin Velites karabinieerit.[9]
  • Vuoden 1812 uudelleen organisoidun Kuninkaallisen Espanjan armeijan kolmea kevyttä jalkaväkipataljoona kutsuttiin karabinieereiksi.[10].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. pp.86, Knotel
  2. p.17, Andreyev
  3. [1], Stein
  4. s.40-41, Knotel
  5. s.212, Knotel; ks. myös "von Pivka", Armies of 1812
  6. s.172-173, Dempsey; tunnettu myös nimillä Regiment Irlandais ja 3eme Regiment Etranger
  7. s.241-242, Knotel
  8. s.292, Knotel
  9. s.299, Knotel
  10. ps.114, Funcken (s.2)
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.