Kapeasalmi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kapeasalmi (myös Kapiasalmi) on kylä ja rautatieasema Käkisalmen piirissä Leningradin alueella Venäjällä. Kapeasalmi sijaitsee Suomen Neuvostoliitolle luovuttamassa Karjalassa ja se oli Suomelle kuuluessaan osa Käkisalmen maalaiskuntaa. Kapeasalmen rautatieasema sijaitsee Pietari–Hiitola-radalla.

Kapeasalmi sijaitsi Käkisalmen maalaiskunnan pohjoisosassa Vuoksen pohjoisessa laskuhaarassa olevan Käkisalmenselän pohjoisrannalla noin neljä kilometriä Käkisalmen kaupungista luoteeseen. Kapeasalmen kylä käsitti Uskinsaaren eteläosan, Suur- ja Pien Vasikkasaaren, joukon pienempiä saaria ja pienen osan mannerta Suotniemen kylän pohjoispuolelta.[1] Kylään kuului myös pieni erillisalue Suotniemen ja Kaukolan Järvenpään kylien rajalta.[2] Kapeasalmen naapurikyliä olivat pohjoisessa Kaukolan kuntaan kuuluneet Uskinsaari ja Takavesi nimisen Vuoksen lahden toisella puolella Variksela, idässä Käkisalmen kaupunki, etelässä Suotniemi ja lännessä Kaukolan puolella Hyypölä ja Järvennpää.[2]

Väestö ja elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1920 Kapeasalmessa oli 66 asukasta.[3] Vuonna 1939 asukkaita oli puolestaan 64.[1] Kapeasalmen vähäinen asutus oli keskittynyt kylän länsiosaan Uskinsaareen Hiitola–Pietari-radan eteläpuolelle.[2] Ennen talvisotaa Kapeasalmi oli pääasiassa maatalousvaltainen kylä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan alussa kylästä evakuoitiin alaikäiset lapset äiteineen. Muu väestö evakuoitiin rauhan tultua, kun selvisi että Käkisalmen maalaiskunta kuului luovutettaviin alueisiin. Jatkosodan aikana asukkaita palasi koteihinsa, mutta uusi evakuointi oli edessä vuonna 1944.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuujo, Erkki, Puramo, Eino & Sarkanen, J.: Käkisalmen historia, s. 934-940. Lahti: Käki-säätiö, 1959.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kuujo 1959, s. 946
  2. a b c Pekkanen, Risto, Martimo, Pentti & Tiittanen, Jyrki: Kielletyt kartat 2, Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 64, 123 ja 140. Helsinki: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952-5671-03-2.
  3. Kuujo 1959, s. 898