Kangaskeltavalmuska

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kangaskeltavalmuska
Tricholoma equestre.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Tricholomataceae
Suku: Valmuskat Tricholoma
Laji: equestre
Kaksiosainen nimi
Tricholoma equestre
(L.) P. Kumm. [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kangaskeltavalmuska Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kangaskeltavalmuska Commonsissa

Kangaskeltavalmuska (Tricholoma equestre) on keltainen hiekkaisilla mäntykankailla viihtyvä valmuskalaji. Se oli aiemmin herkullisen ruokasienen maineessa, mutta sittemmin se on todettu myrkylliseksi.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangaskeltavalmuska on keskikokoinen tai suurehko helttasieni. Sen lakki on laakea ja keskuskohoumallinen, pohjaväriltään keltainen ja heikosti ruskeasuomuinen. Lakin pinta on kosteana tahmea, kuivana kiiltävä. Heltat ovat kirkkaan keltaiset. Jalka on tasapaksu, keltainen ja renkaaton. Malto on paksua ja kiinteää, valkoista tai kellertävää. Tuoksu on jauhomainen.

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangaskeltavalmuska kasvaa elokuusta lokakuuhun yleisenä koko Suomessa. Sitä tavataan kuivilla hiekkapohjaisilla mäntykankailla ja kalliomänniköissä, kuivahkoissa kangasmetsissä ja dyyneillä.

Myrkyllisyys ja käyttö ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangaskeltavalmuska on miedosti jauhonmakuinen sieni, jota on ennen pidetty herkullisena ruokasienenä, mutta nykyisin sitä pidetään myrkyllisenä.[2] Sienen on todettu sisältävän vaarallisia toksiineja, jotka voivat vahingoittaa pysyvästi munuaisia.[3] 1990-luvulla Ranskassa raportoitiin peräti 12 usean perättäisen keltavalmuska-aterian nauttimisesta johtuvaa myrkytystapausta, joista kolme on johtanut jopa kuolemaan tehohoidosta huolimatta. Myrkytysoireet ilmenivät noin 1-3 vuorokauden kuluttua viimeisen sieniaterian nauttimisesta väsymyksenä ja lihasoireina. Muutaman päivän kuluessa oireet pahenivat ja lihasoireiden lisäksi ilmeni pahoinvointia, virtsan tummuutta, kasvojen punoitusta ja hikoilua tai hengityksen kiihtymistä. Myrkytyksestä toipuneiden potilaiden oireet helpottuivat parissa viikossa, mutta lihasoireita jatkui vielä useamman viikon ajan. Kolmen potilaan tila heikkeni ja myrkytys aiheutti hengenahdistusta, sydänoireita ja kuumetta, joita seurasi lopulta munuaisten romahtaminen ja kuolema tehohoidosta huolimatta.[4]

Kangaskeltavalmuskasta aiheutuneen myrkytysmekanismin on todettu olevan lihassolumyrkytys, rabdomyolyysi, jossa lihassolut vaurioituvat ja hajoavat, minkä seurauksena hajoamistuotteita kertyy munuaisiin ja munuaiset tukkeutuvat. Tarkemmissa hiirikokeissa, joissa on käytetty useita tunnettuja sienilajeja, ei keltavalmuskojen toksisuuudessa kuitenkaan ole todettu eroja muihin sieniin verrattuna.[5]

Samankaltaisia lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha lajinnimi keltavalmuska (T. flavovirens) näyttää ainakin Suomessa poistuneen käytöstä ja tilalle ovat tulleet kangaskeltavalmuska T. equestre ja sekä sitä aiemmin satoa työntävät ja hoikemmat lehtokeltavalmuska (T. frondosae) ja kalvaskeltavalmuska (T. ulvinenii).[6]

Kangaskeltavalmuska muistuttaa syötäväksi kelpaamattomia kitkeränmakuisia rikkivalmuskaa ja äikävalmuskaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.