Helttasienet

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Helttasieni)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helttasienet
Osterivinokas Pleurotus ostreatus
Osterivinokas Pleurotus ostreatus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Underw.[1]

Helttasienet (vanhentuneelta synonyyminimitykseltään Agaricales) on historiallisesti käytössä ollut sienten lahkon nimitys. Siihen kuuluu yli 4 000 lajia, mm. herkkusieni ja kärpässieni. Helttasienillä on morfologinen vastaavuus, eli niiden itiöt muodostuvat lakin alapinnalla sijaitsevissa heltoissa.[2][3] Helttasieniä kasvaa lähes kaikkialla maailmassa Etelämannerta ja meriä lukuun ottamatta.lähde?

Nykyään katsotaan, että helttasienillä käsitetään toisistaan geneettisesti toisistan hyvinkin kaukaisia sienilajeja, joiden itiöstö sijaitsee lakin yhteydessä heltoissa, yleensä alapuolella. Näin ollen helttasieniin käsitetään kuuluvaksi rouskut ja haperot sekä suuri joukko muita suursieniä.[2][3]

Agaricales on puolestaan nykykäsityksen mukaan sienten geneettinen kladi, joka vastaa osittain helttasienten määritelmää, mutta siitä puuttuvat muun muassa rouskut ja haperot, ja toisaalta siihen kuuluu esimerkiksi kääväkkäitä kuten häränkieli ja kupusieniä kuten tuhkelot.[4]

Helttasienten lajit ja suvut on voitu tunnistaa varsin hyvin mikroskooppisten tuntomerkkien avulla.[2] Sen sijaan helttasienten jakoa heimoihin on uudistettu rajusti molekyylibiologisin tutkimuksin.[5]

Helttasieniheimoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

| synonyymit =

  • Amanitales (Jülich 1981)
  • Cortinariales (Jülich 1981)
  • Entolomatales (Jülich 1981)
  • Fistulinales (Jülich 1981)
  • Schizophyllales (Nuss 1980)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: MycoBank Viitattu 23.11.2017.
  2. a b c Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Nummela-Salo ja Esteri Ohenoja (toim.), s. 11, Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus Viitattu 23.11.2017.
  3. a b Leena Myllys, Soili Stenroos ja Seppo Huhtinen: ”1.1.(9.3.) Agaricomycotina”, Sienten biologia, s. (14),44–45. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-297-2.
  4. С.Ю.Афонкин: Грибы России, Европейский части, Сибири и Дальнего Востока, s. 18 (Lycoperdon), 46 (Fistulina), 170 (Lactarius), 180 (Russula). Vilna: Bestiary, 2013. ISBN 978-609-456-104-7.
  5. Moncalvo et al.: One hundred and seventeen clades of euagarics 2002.
Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.