Tuhkelot
| Tuhkelot | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Helttasienet Agaricales |
| Heimo: | Agaricaceae |
| Suku: |
Tuhkelot Lycoperdon Pers.[1] |
| Katso myös | |
Tuhkelot (savusienet) Lycoperdon on helttasienten suku, johon kuuluvat nykyisin myös kuukuset (entinen suku Calvatia). Ne ovat valkoisia tai vaaleita nuijan tai pallon muotoisia lahottajasieniä, joiden itiöt kehittyvät sienen sisällä. Molekyylibiologiset tutkimukset ovat osoittaneet niiden kuuluvat helttasieniin.
Tuhkelot ovat nuorena syötäviä, jolloin itiöemän malto on vielä vaaleaa, mutta itiöiden kypsyttyä malto tummuu eikä sieni enää sovellu ruuaksi. Tuhkelot voivat sisältää myös ureaa eivätkä siksi sovellu ruuaksi munuaisongelmaisille.
Suomenkielisen nimensä tuhkelot ovat saaneet kypsistä tummista itiöistä, jotka pöllähtävät kuin tuhka, kun vanhan sienen päälle astuu. Tieteellinen nimi Lycoperdon on käännetty ranskasta vesse-de-loup ja tarkoittaa sudenpierua (lykos = susi + perdesthai = pieraista).[2]
Tuhkeloiden näköisiä kupusieniä ovat esimerkiksi nuijakuukunen tai maamunien (Bovista) tai mukulakuukusten (Scleroderma) sienisukujen lajit.
Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 2.9.2008
- ↑ Huttunen M. & Hotti H.: Kultatukka ja sudenpieru Joensuun yliopisto.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
