Nuijakuukunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuijakuukunen
Calvatia excipuliformis.jpg
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Aagaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Agaricaceae
Suku: Tuhkelot Lycoperdon
Laji: excipuliforme
Kaksiosainen nimi

Lycoperdon excipuliforme
(Scop.) Pers.[1]

Katso myös

 Commons-logo.svg Nuijakuukunen Commonsissa

Nuijakuukunen (Lycoperdon excipuliforme, vanh. Calvatia excipuliformis) on tuhkeloiden (Lycoperdon) sukuun kuuluva sienilaji. Itiöemät ovat muodoltaan nuijamaisia, pituudeltaan 7–20 senttimetriä ja leveydeltään 4–8 senttimetriä. Yläosa on leveä ja pallomainen ja jalkaosa kapea. Nuoret itiöemät ovat vaaleanharmaita ja niiden pinta on pienten piikkien peittämä. Vanhetessaan ne muuttuvat ruskehtaviksi tai tummiksi, ja pinnalla olevat piikit irtoavat. Itiöiden kypsyttyä itiöemä hajoaa. Nuijakuukusta tavataan lähes koko Suomessa heinäkuusta lokakuuhun. Se kasvaa lehtimetsissä, avoimissa havumetsissä, metsänreunoilla ja laitumilla. Nuoret ja vaaleat sienet ovat syötäviä.[2] Nuijakuukunen ei ole kovin satoisa, ja sitä tavataan yksittäin tai muutaman itiöemän ryhmässä.[3][4] Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[5]

Nuijakuukunen muistuttaa känsätuhkeloa, ryhmätuhkeloa ja nurmimaamunaa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 15.9.2020.
  2. Phillips, Roger: WSOY Suuri Sienikirja, s. 247. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
  3. Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 244. Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-727-0.
  4. a b Nuijakuukunen Luontoportti. Viitattu 15.9.2020.
  5. Salo, Pentti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 419. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]