Kangashapero

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kangashapero
Russula decolorans.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Haperot Russula
Laji: decolorans
Kaksiosainen nimi

Russula decolorans
(Fr.) Fr.[1]

Katso myös

 Commons-logo.svg Kangashapero Commonsissa

Kangashapero (Russula decolorans) on haperoihin kuuluva keskikokoinen ruokasieni.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangashaperon 5–15 cm leveän lakin väri voi vaihdella oranssinkeltaisesta ruskeanpunaiseen. Lakki on aluksi puolipallon muotoinen, mutta se laakenee sienen vanhetessa. Lakin värillinen pintakelmu lähtee helposti irti lakin reunoilta. Heltat ovat väriltään kellertävän valkeita, mutta ne harmaantuvat vanhemmilla yksilöillä. Jalka on muodoltaan tanakka, ja sen väri on harmahtavan valkoinen. Malto on saman väristä, tosin joskus se saattaa punertua leikkuskohdasta. Mallon maku on mieto ja heikosti kirpeä.[2][3]

Samankaltaiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangashaperoa muistuttavia lajeja ovat selvästi kirkkaankeltainen keltahapero (Russula claroflava) ja väriltään viininpunainen viinihapero (R. vinosa), joista kangashapero kuitenkin on erotettavissa pintakelmun värin perusteella. Myös isohapero (R. paludosa) voi joskus muistuttaa kangashaperoa, tosin sen kirkkaan punainen pintakelmu tekee siitä helposti tunnistettavan.[3]

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangashapero kasvaa tyypillisesti karuilla ja kuivilla kankailla havu- ja sekametsissä, heinä- elokuusta aina lokakuuhun asti. Laji on hyvin yleinen koko Suomessa.[2][3]

Käyttö ravinnoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienen maku on lähes mieto, joten se kelpaa varsin hyvin ruoaksi vaikkapa pannulla paistettuna, eikä esimerkiksi ryöppäys ole tarpeen. Sieni voidaan myös pakastaa tai kuivata[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 17.8.2008
  2. a b c Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 114. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  3. a b c d Kangashapero Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Viitattu 18.10.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]