Kanerva Cederström
| Kanerva Cederström | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. huhtikuuta 1949 Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | elokuvaohjaaja; dokumenttielokuvan professori (2003–2010) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | (VTM)[1] |
| Instituutti | Taideteollinen korkeakoulu |
Eva Kanerva Cederström (s. 22. huhtikuuta 1949 Helsinki)[2] on suomalainen elokuvaohjaaja, joka on tehnyt erityisesti dokumenttielokuvia. Vuonna 2001 hänet palkittiin elokuvataiteen valtionpalkinnolla.[3]
Cederström toimi Helsingin Taideteollisessa Korkeakoulussa dokumenttielokuvan professorina vuosina 2003–2010.[4][1] Hänen äitinsä oli taidemaalari Eva Cederström.
Ohjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1988 Cederström ohjasi dokumenttielokuvan Lenin-setä asuu Venäjällä, joka palkittiin Tampereen elokuvajuhlilla kotimaisen kilpailun pääpalkinnolla.[2] Vuonna 1989 ilmestyi Laila Kinnusesta kertova tv-dokumentti Laila, jonka Cederström käsikirjoitti ja ohjasi yhdessä Riikka Tannerin kanssa. Vuonna 1991 Cederström palkittiin jälleen Tampereen elokuvajuhlilla parhaasta kotimaisesta elokuvasta Kaksi enoa.[2]
Cederströmin muita ohjauksia ovat muun muassa Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän maailmanympärimatkasta kertova Pietilän kuvaamaan kaitafilmimateriaaliin perustuva Matkalla Toven kanssa (1993). Vuonna 1998 valmistui Cederströmin ja Riikka Tannerin dokumenttielokuva Haru – yksinäisten saari, joka perustui Janssonin ja Pietilän vuosina 1970–1991 kuvaamaan kaitafilmimateriaaliin.[2] Cederström palasi Janssonin ja Pietilän matkoihin jälleen vuonna 2004 elokuvaesseellä Tove ja Tooti Euroopassa.[2]
Vuonna 1994 ilmestyi Cederströmin ohjaus Työttömän pöytäkirja, joka oli työttömän naisen päiväkirjaan pohjautuva dokumenttielokuva. Se palkittiin ilmestymisvuonna Suomen elokuvakontaktin Kettu-palkinnolla.[2]
Siperian vankileireistä kertova Trans-Siberia - Merkintöjä vankileireiltä ilmestyi vuonna 1999.
Cederströmin viimeisin ohjaus Erikoisia tapauksia on vuodelta 2008.[2]
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- elokuvataiteen valtionpalkinto 2001
- DocPoint-festivaalin Aho & Soldan -elämäntyöpalkinto 2014[5]
- taiteilijaeläke 2015[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 4 helmikuuta 2019), s. 94
- ↑ a b c d e f g Kanerva Cederström Elonetissä. Viitattu 25.11.2013
- ↑ Elokuvataiteen valtionpalkinto Kanerva Cederströmille 30.11.2001. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 25.11.2013.
- ↑ 6.–29.9.2013, Kanerva Cederström & Riikka Tanner: TRANS-AMERIKA Valokuvagalleria Hippolyte. Viitattu 25.11.2013.
- ↑ Kanerva Cederströmille elämäntyöpalkinto, Yle.fi uutiset 2.1.2014
- ↑ Vihdoin helpotusta arkeen – Muskalle myönnettiin taiteilijaeläke 3.7.2015. MTV.fi. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 11.7.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kanerva Cederström Elonetissä.
- Kanerva Cederström (twitter.com)
| ||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
