Kalliokiipeily

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiipeilijä Eulenwandissa, Saksassa.

Kalliokiipeily on yksi kiipeilyn lajeista. Siinä kiipeillään luonnon kallioseinämiä tai suurilla kivellä. Kalliokiipeily jakaantuu boulderointiin, urheilukiipeilyyn eli "sportkiipeilyyn", perinteiseen kiipeilyyn eli "trädikiipeilyyn" ja tekniseen kiipeilyyn eli "teknoon". Kalliokiipeilystä kehittyi sisälaji seinäkiipeily.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka ihmiset ovat kiipeilleet jo esihistoriallisina aikoina, kalliokiipeily alkoi kehittyä urheilulajiksi toisen maailmansodan jälkeen. Vanhemmasta vuorikiipeilystä se erosi keskittymällä itse kiipeämiseen ja sen vaikeuteen, vuoren tai kallion huipulle pääseminen muuttui toissijaiseksi. Moderni kalliokiipeily perustuu muutamalle tekniselle innovaatiolle, joista tärkeimpiä ovat venyvän köyden käyttäminen putousenergian hallitsemiseen ja kitkapintaiset kumitossut. Myös putoamisvoiman reisiin ohjaavien valjaiden ja kallionhalkeamiin sijoitettavien varmistusvälineiden kehitys ovat vaikuttaneet oleellisesti.

Urheilukiipeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilukiipeilyssä, joka kiipeilijöiden termistössä kulkee nimellä sport kiipeily kiivetään kalliolla köysivarmistuksen kanssa. Urheilukiipeilyreitit ovat valmiiksi pultattuja, eli niihin on etukäteen porattu reiät ja kiinnitetty porahakoja sopivin välein, joka on yleensä metristä kahteen metriin. Kiivetessä kiipeilijä kiinnittää mukana vetämää köyttänsä pultteihin sulkurenkaiden avulla eli klippaa. Varmistaja antaa kiipeilijälle köyttä varmistuslaitteen kautta sitä mukaan kun kiipeilijä etenee. Tätä varmistustapaa kutsutaan alaköysittelyksi eli lead-kiipeilyksi. Perjaatteessa ulkokalliolla pultatun reitin kiipeäminen alaköysittelynä on samanlaista kuin seinäkiipeily. [1]

Kalliokiipeily ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on menetetty vuosien saatossa useita hyviä kallioita kiipeilijöiden asiattoman käyttäytymisen tai väärinymmärrysten vuoksi. Kallion saaminen kiipeilykäyttöön on usein pitkän työn tulos johon on käytetty huomattavia määriä tunteja, tämän vuoksi jokaisen kalliokiipeilyä suunnittelevan on hyvä tutustua access asioihin, eli siihen millä säännöillä kalliolla kiipeily on sallittua.

Lähes jokaisella Suomalaisella suositulla kiipeilykalliolla on jonkinalaisia niin käyttäytymiseen kuin auton pysäköintiin liittyviä ohjeistuksia. Nämä kallion access asiat löytyvät kiipeilyohjeita välittävän 27 Grags[1] sivuita, paperisista topoista tai viimeistään paikalliselta seuralta kysymällä.

Lähtökohtaisesti auto on parkkeerattava aina niin, että se ei estä kulkua pellolle leveälläkään kulkuneuvolla. Mikäli kalliolle kuljetaan peltojen läpi, ei puimattomalla tai kylvetyllä pellolla saa missään tapauksessa kävellä, vaan kävely tapahtuu pellon reunoja kiertäen. Isomman hädän yllättäessä jos sopivaa paikkaa ei ole, niin tuotokset on syytä kaivaa maahan riittävän syvälle. Tulen tekeminen ja majoittuminen teltassa ei myöskään lähtökohtaisesti ole luvallista. Useilla kallioilla voi olla vakituista asutusta tai lomamökkejä metsän takana, joihin kalliolta kuuluvat äänet kantautuvat helposti. Tämän vuoksi kallioilla on syytä pidättäytyä huutelemasta ylimääräisiä.

Paras tapa tutustua uuteen kallioon on olla yhteydessä paikalliseen seuraan ja sopia sieltä joku kokenut paikallinen kiipeilijä ensikertalaisten mukaan näyttämään paikkoja ja käymään säännöt läpi.

Kallioille suuntaavan kiipeilijän on hyvä selvittää ainakin seuraavat asiat:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Saako kalliolla kiivetä!
  • Pysäköinti, eli mihin on sopivaa laittaa autonsa ja mitä reittiä kalliolle kävellään.
  • Tulenteko ja majoittuminen
  • Roskat ja vessa-tarpeet

Suomen kiipeilyliitto pitää ajantasaista ohjeistusta kiipeilypaikojen kiipeilyluvista ja säännöistä osoitteessa http://climbing.fi/skilry/access/access

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. Saku Kurosuo: Suomalailainen kiipeilyopas, s. 11-12. AULA & CO, 2017.