Magnesiumkarbonaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Magnesiumkarbonaatti
Tunnisteet
CAS-numero 546-93-0
PubChem CID 11029
Ominaisuudet
Molekyylikaava MgCO3
Moolimassa 84,32
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine[1]
Tiheys 2,958 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Liukenematon

Magnesiumkarbonaatti (MgCO3) on magnesium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdisteellä on lukuisia käyttötarkoituksia.

Esiintyminen ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnesiumkarbonaattia esiintyy luonnossa magnesiittimineraalina. Kidevedettömän magnesiitin lisäksi magnesiumkarbonaatista tunnetaan kidevedellisiä mineraaleja, joita ovat muun muassa barringtoniitti (MgCO3·2H2O), nesquhoniitti ((MgCO3·3H2O) ja lansfordiitti (MgCO3·5H2O). Suurimmat magnesiumkarbonaattimineraalivarannot ovat Venäjällä, Pohjois-Koreassa ja Kiinassa.[2][3]

Huoneenlämpötilassa magnesiumkarbonaatti on valkoista kiinteää ainetta. Se on veteen liukenematonta, mutta liukenee happoliuoksiin. Kuumennettaessa magnesiumkarbonaatti alkaa hajota noin 350 °C lämpötilassa ja reaktion lämpötila nousee tämän jälkeen hyvin nopeasti noin 550 °C lämpötilaan.[1][2][3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paitsi, että magnesiumkarbonaattia esiintyy luonnossa mineraalina, jota louhitaan, sitä valmistetaan myös synteettisesti. Magnesiumkarbonaattia valmistetaan saostamalla sitä liukoisen magnesiumsuolan vesiliuoksesta natriumkarbonaatin avulla. Yhdistettä voidaan valmistaa myös johtamalla hiilidioksidia magnesiumhydroksidiliuokseen.[1][2][3]

MgSO4 + Na2CO3 → MgCO3 + Na2SO4
Mg(OH)2 + CO2 → MgCO3 + H2O

Suurin osa magnesiumkarbonaatista käytetään magnesiumoksidin ja muiden magnesiumsuolojen valmistamiseen. Sitä voidaan käyttää myös täyte- ja sideaineena lääketableteissa, paperissa, kumin ja muovin palamista estävänä lisäaineena, hammastahnoissa ja kosmetiikkavalmisteissa. Magnesiumkarbonaattia voidaan käyttää elintarvikkeissa happamuudensäätöaineena ja estämään paakkuuntumista. Magnesiumkarbonaatin E-koodi on E 504.[1][2][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 370. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d Deborah A. Kramer: Magnesium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.01.2013
  3. a b c d Margarete Seeger, Walter Otto, Wilhelm Flick, Friedrich Bickelhaupt, Otto S, Akkerman: Magnesium compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.01.2013
  4. E504 - Magnesiumkarbonaatit Ruokavirasto. Viitattu 24.9.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.