Kalervo af Ursin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kalervo Gunnar af Ursin (30. kesäkuuta 1920 Porvoon maalaiskunta, Emäsalo22. joulukuuta 2004 Espoo) oli suomalainen korkeushyppääjä ja urheiluvalmentaja.

Juniorina Euroopan huippuja korkeushypyssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuosien urheiluharrastuksia olivat voimistelu, käsipallo, maastojuoksu ja hiihto. Lisäksi hän edusti Helsingin Palloseuraa jääpallomaalivahtina seuran pelatessa mestaruussarjassa kaudella 1939.

Af Ursin oli aikansa lahjakkain suomalaishyppääjä. Hän voitti junioritasolla viisi peräkkäistä SM-kultaa vuosina 1936–1940. Vuonna 1936 vain 16-vuotiaana hän opetteli amerikkalaisen haarapyörähdystyylin halliten sen ensimmäisenä suomalaisena. Vuonna 1939 hän hyppäsi Euroopan junioriennätyksen 195 cm.

Sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodassa af Ursin taisteli jatkosodan loppuvaiheen Kuuterselän, Siiranmäen ja Ihantalan taistelut. Jatkosodan aikana hän lisäksi palellutti pahoin molemmat jalkansa. Siitä huolimatta hän jatkoi sodan jälkeen hyppyuraansa.

Takaisin korkeushyppääjäksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1945 af Ursin hyppäsi Pihlavalla uransa parhaan tuloksen 198 cm, joka oli sen vuoden maailmantilastossa seitsemänneksi paras tulos. Maaotteluita kertyi hänen urallaan kaikkiaan viisi.

Kalevan kisoissa af Ursin esiintyi vuoteen 1957 asti kaikkiaan 20 kertaa parhaina saavutuksina mestaruus Jyväskylässä 1950. Ensimmäinen SM-mitali tuli kesällä 1938 Kotkaksen ja Kaliman jäljessä. Vielä 33-vuotiaana hän sijoittui vuoden 1953 Kalevan kisoissa kolmanneksi tuloksella 185 cm. Kaikkiaan SM-mitaleita kertyi 10 kappaletta.

Seuratasolla af Ursin edusti HKV:tä, Tampereen Pyrintöä ja helsinkiläistä IK-32:a.

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiiviuransa loppuvaiheessa 1950-luvulla af Ursin toimi SUL:n Hämeen piirin koulutusohjaajana. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka saavutti Mainzin urheilukorkeakoulun loppututkinnon. Vuonna 1960 hän siirtyi SFI:n koulutusohjaajaksi ja päävalmentajaksi vuosina 1961–1976. Hänen parhaita valmennettaviaan olivat Nina Wärn-Holmen, Reijo Ståhlberg, Mona-Lisa Strandvall-Pursiainen, Bo Grahn, Olof Nyman ja Rune Holmen.

Valmentajauransa aikana af Ursin kirjoitti useita teoksia ja oli suosittu luennoitsija. Hän oli perustamassa vuonna 1975 Suomen Valmentajat ry:tä ja valittiin aikanaan yhdistyksen kunnianpuheenjohtajaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]