Kaivoslaki (1932)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuoden 1932 kaivoslaki[L 1] oli Suomessa vuonna 1932 annettu ensimmäinen kaivoslaki, jolla kumottiin siihen saakka lähes 50 vuotta voimassa ollut kaivaus- ja valtaussääntö vuodelta 1883. Laki tuli voimaan vuoden 1933 alusta.[1]

Valtausoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lain mukaan sekä yksityinen Suomen kansalainen että suomalainen osakeyhtiö, osuuskunta tai muu yhtymä oli oikeutettu ei ainoastaan omalla maallaan vaan myös toisen maalla valtaamaan ja käyttämään hyväkseen määrätynlaisia kivennäislöydöksiä.[1]

Jotta tällainen valtaus olisi ollut lain mukaan luvallinen, kivennäislöydöksen tuli sisältää kulta-, hopea-, platina-, elohopea-, lyijy-, tina-, sinkki-, kupari-, koboltti-, nikkeli-, rauta-, mangaani-, kromi-, titaani-, molybdeeni-, wolframi-, vismutti-, antimoni-, radium-, torium- tai uraanimalmia tahi arsenikkikiisuja, rikkikiisua, magneettikiisua, kivennäishiiltä, timantteja, apariittia, magnesiittia, kaoliinia, bauksiittia, talkkia tai asbestia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hakkila, Esko (toim.): ”Kaivoslaki”, Lakiasiain käsikirja, s. 251. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaivoslaki (116/1932), annettu 22. huhtikuuta 1932.