Kah’ovkan tekojärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kah’ovkan tekojärvi
Landsat-satelliittikuva Kah’ovkan tekojärvestä.
Landsat-satelliittikuva Kah’ovkan tekojärvestä.
Valtiot Ukraina
Paikkakunta Zaporižžjan alue, Dnipropetrovskin alue ja Hersonin alueView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 47°30′N, 34°15′E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Dnepr
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 44 mView and modify data on Wikidata
Pituus 230 km
Leveys 23 kmView and modify data on Wikidata
Rantaviiva 896 kmView and modify data on Wikidata
Pinta-ala 2 155 km² [1][2]
Tilavuus 18,15 km³ [3]
Keskisyvyys 8,4 m [3]
Suurin syvyys 32 m [3]
Kartta
Kah’ovkan tekojärvi

Kah’ovkan tekojärvi (ukr. Каховське водосховище, Kah’ovske vodosh’ovyštše) on Ukrainan eteläosissa sijaitseva, pinta-alaltaan Euroopan kahdeksanneksi suurin tekojärvi ja 12. suurin makeanveden allas.[1] Se muodostaa osan Dneprin alajuoksun pääuomaa, ja sijaitsee noin 410–460 kilometriä pääkaupunki Kiovasta kaakkoon. Tekojärvi sijaitsee Dnipropetrovskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueilla. Suurimmat, yli 30 000 asukkaan kaupungit tekoaltaan rannoilla ovat Nikopol, Enerhodar, Nova Kah’ovka ja Kah’ovka.[4]

Kah’ovkan tekojärvi sijaitsee 410–460 km Kiovasta kaakkoon
Kah’ovkan tekojärvi sijaitsee 410–460 km Kiovasta kaakkoon
  Kah’ovkan    tekojärvi
Kah’ovkan tekojärvi sijaitsee 410–460 km Kiovasta kaakkoon

Tekojärvi syntyi Kah’ovkan vesivoimalaitoksen padon rakentamisen seurauksena Dnepriin vuonna 1956.[2] Voimalapato rakennettiin vuosina 1950–1956 ja sijaitsee 12 kilometriä Hersonin alueen Kah’ovkan kaupungista lounaaseen. Padossa on kuusi 58,5 MW:n generaattoria, ja näillä tuotetaan vuosittain keskimäärin 1,4 TWh sähköenergiaa. 3,84 kilometriä leveän padon yli kulkee maantie ja rautatie. Vesivoimalan läheisyyteen on sittemmin noussut Nova Kah’ovkan kaupunki.[5]

Tekojärven pituus on 240 kilometriä ja leveys enimmillään 23 kilometriä. Pinta-ala on 2 155 neliökilometriä eli noin kaksi kertaa Päijänteen ala, keskisyvyys 8,4 metriä (vaihteluväli 3–26 m; maksimi 32 m). Tekoaltaan kokonaisvesitilavuus on 18,15 kuutiokilometriä (noin 1,5 kertaa Päijänteen tilavuus), josta 6,78 km3 on käytettävissä.[2][3][6][1] Helmikuussa 2018 oli rakenteilla Kah’ovkan 2. vesivoimalaitos, jolla vesivoimayhtiö UkrHidroenerho pyrkii optimoimaan vesivoiman tuotantoa Kah’ovkan tekojärvestä. Tämä tuo valmistuessaan aiemman 335 MW:n voimalan (HES-1) lisäksi 250 MW uutta voimalakapasiteettia (HES-2).[6]

Tekoaltaan vettä käytetään sähkövoiman tuottamiseen, kasteluun, teollisuuslaitosten tarpeisiin ja kalankasvatukseen. Vettä käytetään myös Pohjois-Krimin kanaaliin ja Dnepr-Kryvyi Rih -kanaaliin. Tekoallas synnytti valmistuessaan myös riittävän kulkusyvyyden Dneprin vesitielle ja mahdollisti laivaliikenteen.[2][3] Voimalapadon vieressä on laivaliikennettä palveleva sulutus.

Kah’ovkan vesivoimalan pato Venäjän hyökkäyssodan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan tietotoimiston mukaan ilman tunnisteita olleita miehittäjiä (Venäjän joukkoja) tankkeineen saapui 24. helmikuuta 2022 päivällä Kah’ovkan vesivoimalan padolle.[7] Seuraavana päivänä uutisoitiin venäläisjoukkojen miehittäneen vesivoimalan alueen osana Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan (2022-).[8]

Vesivoimalan patorakennelman yli kulki kaksikaistainen maantie (osa eurooppatie E58:aa) ja rautatie.[5][9] Maantie oli Antonivkan sillan ohella ainoa kiinteä maantien siltayhteys Dneprin alajuoksulla.[9] Hyökkääjävaltio Venäjän tuhottua Antonivkan sillan menetettyään miehitysalueensa Dneprin länsipuolella marraskuussa 2022, näin vaikeuttaen Ukrainan vastahyökkäyksen jatkamista, Kah’ovkan padon merkitys strategisesti tärkeänä mahdollisena väylänä suurjoen yli korostui.[10][11]

Tekojärven sulkeva pato murtui aamuyöllä 6. kesäkuuta 2023, aiheuttaen tulvan Dneprin alajuoksulle. Ukrainalaiset lähteet syyttivät venäläisiä padon räjäyttämisestä, kun taas venäläiset väittivät padon tuhoutuneen tykistöiskussa.[12][13][14]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kah’ovkan pato ja vesivoimala.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Large European lakes and reservoirs (Euroopan yhteisön ympäristöviraston yhteenveto maantieteellisen Euroopan suurimmista järvistä ja tekoaltaista) päivitetty 2007. The European Environment Agency (EEA), European Union, eea.europa.eu. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  2. a b c d Kakhivka Reservoir (alkujaan) Encyclopedia of Ukraine, vol. 2 (1989). University of Toronto Press & Canadian Institute of Ukrainian Studies, Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  3. a b c d e A. V. Jatsyk & V. A. Jatsyk: Kah’ovske vodosh’ovyštše Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2012. Viitattu 25.2.2018. (ukrainaksi)
  4. Deržavna služba statystyky Ukrajiny: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2017 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2017) 2017. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 26.2.2018. (ukrainaksi)
  5. a b Kakhivka Hydroelectric Station (alkujaan) Encyclopedia of Ukraine, vol. 2 (1989). University of Toronto Press & Canadian Institute of Ukrainian Studies, Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  6. a b Kah’ovska HES-2 (budujetsja) (Kah’ovkan 2. vesivoimala (rakenteilla)) PrAT "UkrHidroenerho", uge.gov.ua. Arkistoitu 26.2.2018. Viitattu 26.2.2018. (ukrainaksi)
  7. Occupiers, tanks without identification marks entered Kakhovka HPP 24.2.2022. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 24.2.2022. (englanniksi)
  8. Elizabeth Ingram: Russian forces capture Kakhovka hydropower plant in the Ukraine 25.2.2022. hydroreview.com. Arkistoitu 7.11.2022. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  9. a b Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. 166. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  10. Isabel van Brugen: Ukraine Strikes Key Bridges, Russian Command Post on Independence Day 25.8.2022. Newsweek, newsweek.com. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  11. Joona Laukkanen: Pekka Toveri: Tämän vuoksi Antonivskyin silta tuhottiin Ilta-Sanomat, is.fi. 11.11.2022. Viitattu 6.6.2023. (suomeksi)
  12. Irina Hasala & Juho Typpo: Tämä tuhosta tiedetään: Evakuoinnit aloitettu, Zelenskyillä hätä­kokous HS.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.6.2023.
  13. Valentyn Ogirenko ja Lidia Kelly: Nova Kakhovka dam in Kherson region blown up by Russian forces - Ukraine's military 6.6.2023. Reuters. Arkistoitu 6.6.2023. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  14. Helen Sullivan: Russia-Ukraine war live: dam near Kherson blown up by Russian forces, Ukrainian military says The Guardian. 6.6.2023. Arkistoitu 6.6.2023. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]