Käyttövapaus
Käyttövapaus tarkoittaa omistajan oikeutta käyttää esinettä ja oikeutta vaatia, etteivät sivulliset estä tai häiritse esineen käyttöä. Omistusoikeuteen kuuluu omistajan kompetenssi, dynaaminen suoja ja omistajanhallintaoikeus, joka muodostuu käyttövapaudesta ja staattisesta suojasta. Käyttövapaus ei voi olla samanaikaisesti usealla henkilöllä tai oikeushenkilöllä, paitsi jos kyseessä on yhteisomistus. Käsitettä käytetään myös muiden kuin esineen omistajan käyttöoikeudesta. Esimerkiksi käyttö- ja vuokraoikeuden haltija saa käyttää esinettä säädösten ja asianomaisten sopimusten määrittämin tavoin.[1]
Käyttövapauden suojaa voidaan saada omistajankanteella, vahingonkorvauskanteella, turvaamistoimilla, virka-avulla ja esittämällä rangaistusvaatimus. Käyttövapauden rajoitukset koskevat tavallisesti kiinteistöjä. Tällaisia rajoittavia säännöksiä sisältyy ympäristö-, kaavoitus- ja rakennuslainsäädäntöön. Kiinteistöjen käyttöä rajoittavat muun muassa maa-aineslaki, metsälainsäädäntö, jätelaki, terveydensuojelulaki, luonnonsuojelulaki ja muinaismuistolaki sekä jokamiehenoikeus.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 412–414.