Kääpiöpäästäinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kääpiöpäästäinen
Sorex minutissimus Specimen.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Soricomorpha
Heimo: Päästäiset Soricidae
Alaheimo: Varsinaiset päästäiset Soricinae
Suku: Sorex
Laji: minutissimus
Kaksiosainen nimi
Sorex minutissimus
Zimmermann, 1780
Levinneisyyskartta
Kääpiöpäästäisen levinneisyys
Kääpiöpäästäisen levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kääpiöpäästäinen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kääpiöpäästäinen Commonsissa

Kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus) on pohjoisessa Euraasiassa esiintyvä, päästäisten heimoon kuuluva nisäkäs. Se on Suomen pienikokoisin nisäkäs ja rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiöpäästäinen on neljä senttimetriä pitkä ja sen hännän pituus on 2,5 cm. Kääpiöpäästäiset painavat 1,5–4 grammaa. Talveksi kääpiöpäästäinen kutistuu – jopa sen luuston ja aivojen massa vähenee, jotta energian kulutus pienenisi.[2]

Kesäisin kääpiöpäästäisten selkä on suklaanruskea ja talvisin harmaanruskea. Vatsa on vaaleanharmaa, ja väriraja on jyrkkä.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiöpäästäinen on hyönteissyöjä, ja sitä esiintyy lähes koko Suomessa, Koillis-Ruotsissa ja pieniltä osin Norjassa. Itään päin sen levinneisyysalue jatkuu läpi Venäjän Euroopan-puoleisen osan ja Siperian Sahalinille ja Japanin Hokkaidon saarelle asti.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiöpäästäiset viihtyvät mustikkatyypin metsissä, sekä hakkuilla että kangasmaastossa. Talvisin ne pyrkivät ihmisasutuksen turviin – itse asiassa lajin ensimmäinen löytö Suomesta on tiettävästi ruokakomerosta. Laji syö luonnossa enimmäkseen hyönteisiä[3] Kääpiöpäästäisillä on huono näköaisti, mutta hyvä kuuloaisti.

Kääpiöpäästäisellä on tavallisesti kesäisin kaksi pesuetta, ja niissä on viitisen poikasta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Henttonen, H., Sheftel, B., Stubbe, M., Samiya, R., Ariunbold, J., Buuveibaatar, V., Dorjderem, S., Monkhzul, Ts., Otgonbaatar, M. & Tsogbadrakh, M.: Sorex minutissimus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2014. (englanniksi)
  2. Keskisuomalainen
  3. a b c Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät, s. 76. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04235-1.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.