Jääpallon SM-sarjakausi 1977–1978

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SM-sarja 1977–1978
Joukkueiden määrä 9
Mestari HIFK
Toinen sija OLS
Kolmas sija Akilles
Paras maalintekijä Veikko Niemikorpi, HIFK (50)
Alempi sarjataso II-divisioona

 ← 1977

1979 → 

Jääpallon SM-sarja kaudella 1977-1978 pelattiin kaksinkertaisena sarjana, jonka päätteeksi pelattiin neljän parhaan joukkueen kesken mitaliottelut. Seuraavaksi kaudeksi sarjan joukkuemäärä nostettiin kymmeneen, jolloin mikään joukkue ei pudonnut sarjasta. Sarja oli tarkoitus pelata kymmenen joukkueen sarjana jo kyseisenä kautena, mutta Oulun Tarmo vetäytyi sarjasta.

Uutena joukkueena sarjassa pelasi Mikkelin Kampparit, joka sai sarjasta luopuneen MP:n sarjapaikan. Kampparit oli aloittanut toimintansa kaudella 1971-72 III-divisioonasta. MP:n jääpalloilijat siirtyivät siihen asti divisioonassa pelanneeseen Kamppareihin. MP lopetti toimintansa jääpallossa ja jääkiekossa ja keskittyi pelkästään jalkapalloon. Sarjassa pelasi myös edellisenä kautena pudonnut OPS, joka sai anomuksesta sarjaan nousseen kakkosjoukkueensa OPP:n sarjapaikan. Sarjassa pelasi ensimmäistä kertaa myös helsinkiläinen Botnia-69, joka nostettiin sarjaan kun sarja oli tarkoitus laajentaa 10 joukkueen sarjaksi. Tarmon luopumisen takia sarja pelattiin kuitenkin yhdeksän joukkueen kesken.

Runkosarjan voitti HIFK ennen Akillesta ja OLS:aa. Neljäs välieräjoukkue oli MP:n sarjapaikan perinyt Kampparit.

Välierät pelattiin yksiosaisina, koska lämpimät säät sulattivat luonnonjäät. Alun perin välierät piti pelata edellisen kauden tapaan kaksiosaisina, joiden yhteistulos ratkaisi voittajan. Mikkelin ja Porvoon kentän muututtua pelikelvottomiksi, Suomen Jääpalloliitto päätti siirtää ratkaisun viikkoa myöhemmäksi. Kaikki ottelut pelattiin Helsingissä Oulunkylässä, joka oli silloin Suomen ainoa tekojäärata.

Välieristä finaaliin selvisivät HIFK, joka voitti Kampparit ja OLS, joka voitti jatkoajan jälkeen Akilleksen. HIFK:n ja OLS:n välisessä loppuottelussa tarvittiin jatkoaika mestaruuden ratkaisemiseksi, jatkoajalla Veikko Niemikorpi ratkaisi maalillaan mestaruuden HIFK:n hyväksi. Niemikorpi voitti myös maalikuninkuuden 50 maalillaan. HIFK oli voittanut edellisen kerran mestaruuden vuonna 1944, 34 vuotta aiemmin.[1][2]

Mestaruussarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjataulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue O V T H Maalit P
Helsingin IFK 16 13 0 3 105–40 26
Porvoon Akilles 16 10 4 2 89–47 24
Oulun Luistinseura 16 11 0 5 76–51 22
Mikkelin Kampparit 16 8 2 6 52–58 18
Lappeenrannan Veiterä 16 6 3 7 54–67 15
Veitsiluodon Vastus 16 5 4 7 45–49 14
Warkauden Pallo -35 16 5 0 11 51–77 10
Botnia-69, Helsinki 16 4 1 11 38–76 9
Oulun Palloseura 16 1 4 11 29–74 6

Yhtään joukkuetta ei pudonnut sarjasta. Sarjaan nousi Kemin Palloseura.[3]

Joukkue 1 Tulos Joukkue 2
Helsingin IFK 3–0 Mikkelin Kampparit
Porvoon Akilles 6–7 ja. Oulun Luistinseura

Pronssiottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue 1 Tulos Joukkue 2
Porvoon Akilles 3–2 ja. Mikkelin Kampparit
Joukkue 1 Tulos Joukkue 2
Helsingin IFK 4–3 ja. Oulun Luistinseura

Lopulliset sijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Joukkue
1. Helsingin IFK
2. Oulun Luistinseura
3. Porvoon Akilles
4. Mikkelin Kampparit

Suomenmestarit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:n joukkue: Veli Pohjolainen, Kalevi Hämäläinen, Jukka Suominen, Jukka Ketopelto, Antti Helpi, Jarmo Haavisto, Kari Kiviharju (pelaajavalmentaja), Markku Björn, Hannes Julkunen, Christer Johansson, Kauko Rautiainen, Christer Nordgren, Veikko Niemikorpi, Timo Fredriksson, Risto Allinen, Timo Rantala.

  1. Anttinen, Pekka & Hoppu, Tuomas: Vuosisata jääpalloa. Multiprint Oulu, 2011.
  2. finbandy.fi
  3. MMM 1979. Otava.