Siirry sisältöön

Juurikäävät

Wikipediasta
Juurikäävät
Heterobasidion annosum
Heterobasidion annosum
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Bondarzewiaceae
Suku: Juurikäävät Heterobasidion
Bref.[1]
Katso myös

  Juurikäävät Wikispeciesissä
  Juurikäävät Commonsissa

Juurikäävät (Heterobasidion) on kääpäsuku, johon kuuluu Suomessa kaksi lajia: männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum) männyllä ja kuusenjuurikääpä (Heterobasidion parviporum) kuusella. Euroopassa tunnetaan lisäksi laji Heterobasidion abietinum, joka esiintyy saksanpihdalla (Abies alba) Keski-Euroopassa.[2][3]

Seuraavat lajit kuuluvat sukuun Heterobasidion[4][5][6]:

Ekologinen merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juurikäävät ovat luonnon kiertokulussa tärkeitä lahottajasieniä, jotka hajottavat puun kudosta ja vapauttavat sen ravinteet takaisin ekosysteemiin. Tämä prosessi ylläpitää metsän ravinnekiertoa ja vaikuttaa merkittävästi maaperän rakenteeseen ja eloperäisen aineksen määrään. Lahopuun hajottajina juurikäävät luovat elinympäristöjä lukuisille sienille, hyönteisille ja muulle pieneliöstölle, edistäen siten monimuotoisuutta.

Juurikääpä ei elä maaperässä itsenäisesti, vaan leviää puusta toiseen fyysisessä kosketuksessa olevien juurien kautta. Kesäaikaan (keskilämpötilan ollessa yli +5 °C) sen itiöt voivat levitä ilmassa ja tarttua tuoreisiin kantoihin. Sieni muodostaa vähitellen laajoja rihmastoverkostoja, joiden kautta se ylläpitää aineiden kiertoa metsässä.

Vaikutukset puustoon ja metsätalouteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka juurikäävillä on tärkeä ekologinen tehtävä, ne voivat aiheuttaa myös merkittäviä tuhoja talousmetsissä. Kuusenjuurikääpä lahottaa rungon tyviosia ja aiheuttaa niin sanottua tyvilahoa, kun taas männynjuurikääpä tuhoaa juuristoa ja aiheuttaa tyvitervasta. Pitkälle edenneissä tapauksissa sieni voi tappaa isäntäpuun.

Maannouseman saastuttama puu ei sovellu teollisuuden käyttöön, ja lahovauriot aiheuttavat huomattavia hakkuutappioita. Lahonnut tyviosa joudutaan usein katkaisemaan ja jättämään metsään tai käyttämään energiapuuna.[7]

Levinneisyys ja torjunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juurikääpiä esiintyy etenkin eteläisessä Suomessa, runsaimmin rannikkoalueilla Uudeltamaalta Satakuntaan. Leviämistä voidaan ehkäistä kantokäsittelyillä, joissa käytetään joko biologisia valmisteita, kuten harmaaorvakkaa (Phlebiopsis gigantea), tai kemiallisia torjunta-aineita.[8]

Biologinen torjunta perustuu kilpailuun lahottajasienien välillä, ja sitä käytetään erityisesti kesähakkuissa, jolloin tartuntariski on suurin. Talviaikainen puunkorjuu vähentää juurikäävän leviämisen todennäköisyyttä, koska sieni ei kasva aktiivisesti pakkaskaudella.

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 12.11.2008
  2. Niemelä, Tuomo. Suomen käävät. Helsinki: Luomus, 2016, s. 184. ISBN 978-951-51-2434-0.
  3. Plantwise Knowledge Bank: Heterobasidion abietinum. [https://plantwiseplusknowledgebank.org/doi/full/10.1079/pwkb.species.27043
  4. Index Fungorum – Heterobasidion Viitattu 6.10.2025.
  5. Niemelä, Tuomo: Suomen käävät. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0
  6. Heterobasidion Laji.fi. Viitattu 6.10.2025.
  7. Otavan Iso Tietosanakirja 5, 1963, s. 1122 (hakusana: Maannousema).
  8. Huhtinen, Seppo. Sienten biologia. Gaudeamus, 2013, s. 364.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.