Juri Andruh’ovytš

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juri Andruhovytš
Juri Andruhovytš 2015.
Juri Andruhovytš 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt13. maaliskuuta 1960 (ikä 62)
Stanislav, nyk. Ivano-Frankivsk, Ukrainan SNT
Ammatti kirjailija, kääntäjä, kriitikko
Kirjailija
Tuotannon kieliukraina
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Juri Andruhovytš (ukr. Юрій Андрухович; s. 13. maaliskuuta 1960 Stanislav, nyk. Ivano-Frankivsk, Ukrainan SNT) on ukrainalainen runoilija, prosaisti, esseisti, kääntäjä ja kirjallisuuskriitikko.[1]

Andruhovytš valmistui 1982 Lvivin kirjapaino-oppilaitoksesta ja 1991 Moskovasta Maksim Gorkin kirjallisuusinstituutista. Hän puolusti 1994 länsiukrainalaisessa Vasyl Stefanykin yliopistossa väitöskirjaansa, jonka aiheena on Bohdan Ihor Antonytšin runous. Hän käsittelee Antonytšia myös romaanissa Dvanatsjat obrutšiv (2003, 'Kaksitoista vannetta') eikä aivan helläkätisesti.[1]

Andruhovytš tuli tunnetuksi 1980-luvulla Bu-Ba-Bu-runoilijaryhmän jäsenenä. Hän oli perustanut sen 1985 Viktor Neborakin ja Oleksandr Irvanetsin kanssa. Ryhmä pyrki karnevalistisella toiminnallaan mitätöimään sosialistisen realismin opin lisäksi dogmaattisen vakavahenkisyyden runoudessa, myös Ukrainan isänmaallisen kaanonin. Ryhmä halusi määritellä uudestaan kirjailijan roolin yhteiskunnassa. Ryhmän runouteen liittyi alusta alkaen performanssi, ja sitä esitettiin teatterityylisissä yhteisissä runonlukutapahtumissa. Erityisen suosittuja ryhmän tapahtumat olivat yliopisto-opiskelijoiden ja kaupunkilaisälymystön keskuudessa. Näyttävimpiä tapahtumia oli "runo-ooppera" Chrysler Imperialin esitys syksyllä 1992 Lvivin ooppera- ja balettinäyttämöllä.[1]

Andruhovytš lopetti runojen kirjoittamisen 1990-luvulla mutta aloitti uudestaan 2000-luvulla julkaisemalla kokoelman Pisni dlia mertvoho pivnia (2004 'Lauluja kuolleelle kukonpojalle'). Runoja myös sävellettiin ja levytettiin.[1]

Andruhovytš alkoi 1980-luvulla kirjoittaa myös proosaa, ensin realistisia novelleja omista neuvostoarmeijakokemuksistaan. Hän kirjoitti yhdessä Andri Dontšykin kanssa elokuvakäsikirjoituksen Kisneviy golod (1992, 'Hapen nälkä'). Varsinaisesti hän vakiinnutti maineensa prosaistina kolmella pienoisromaanilla Rekreatsi (1992, 'Huvituksia'), Moskovjada (1993, 'Moskovjadi') ja Perverzija (1996, 'Perversioita'), joita pidetään usein ukrainalaisen postmodernismin merkittävimpinä edustajina. Hänen mainettaan vahvisti myös Mala entsyklopedija aktualnoi ukrainskoi literatury (1996, 'Nykyukrainalaisen kirjallisuuden pieni tietosanakirja'), jolla oli merkitystä 1990-luvun ukrainalaisen kirjallisuuden Stanislav-ilmiö-ryhmän syntyyn ja kehittymiseen. Hän matkusteli Keski- ja Itä-Euroopassa ja kirjoitti matkoistaan esseitä, joita on julkaistu kokoelmina.[1]

Andruhovytš käänsi ukrainaksi muun muassa William Shakespearen Hamletin (2008) ja yhdysvaltalaista beat-runoutta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Marko Robert Stech: Andrukhovych, Yuri Internet Encyclopedia of Ukraine. päivitetty 2010. Viitattu 29.4.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.