Julinin tontti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Julinin tontilla sijainneen Gestrinin talon pääty ja pihasiipi 1960-luvulla.

Julinin tontti on Turussa Brahenkadun ja Eerikinkadun kulmassa sijaitseva tontti, jolta purettiin kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia 1960-luvulla Stockmannin tavaratalohankkeen tieltä. Vuonna 1987 tontille rakennettiin Julininkulman liikerakennus. Rakennuksen kellarissa on Pyhän hengen kappeli, jossa sijaitsee keskiaikaisen Pyhän hengen talon rauniot.

Historiantutkija Rauno Lahtisen mukaan purkuhanke ja tontin jääminen tyhjäksi yli 20 vuodeksi on yksi Turun taudin symboleista.[1]

Tontin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tontin paikalla sijaitsi 1300-luvulla köyhien sairaalana toiminut Pyhän hengen talo, joka muutettiin 1500-luvulla spitaalisten hoitolaitokseksi. Vuosina 1588–1590 paikalle rakennettiin Turun suomalaisen seurakunnan renessanssityylinen kivikirkko, joka muistutti oletetusti ulkonäöltään Tukholman Pyhän Jaakobin kirkkoa. Molemmilla oli sama suunnittelija, hollantilainen Willem Boy. Pietari Brahen käskystä kirkko purettiin 1650-luvulla Brahenkadun tieltä, mutta perustukset säilyivät maan alla. Tuolloinen Brahenkatu kulki idempänä kuin nykyinen.[2]

Kadun itäpuolella sijaitsi Kretalan nimellä tunnettu tontti, jonka omisti Henrik Cretalenius. Tontille rakennettiin 1600-luvun lopulla kivitalo, joka korotettiin 1700-luvun alussa kerroksella. 1791 porvarinoikeudet saanut Gabriel Gestrin sai länsipuolen tontin haltuunsa ja rakensi Brahenkadun varteen 1810 kaksikerroksisen kivitalon. Turun seuraelämän keskipisteenä toiminut talo ja muut tontin rakennukset tuhoutuivat lähes kokonaan Turun palossa 1827.[3]

Turun palon jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tontin rakennukset 1900-luvun alussa. Matalassa siipirakennuksessa toimi Auran rohdoskauppa, ja sen takana näkyvässä Gestrinin talossa 1932–1953 Seikon synnytyssairaala.[4]

Turun palon seurauksena tehdyssä uudessa asemakaavassa paikalle muodostettiin uusi tontti, jonka keskelle vanha Brahenkatu jäi. Apteekkari Erik Julin hankki tontin huutokaupassa vuonna 1828, ja arkkitehti Erich Gylin laati vaurioituneille taloille kunnostussuunnitelman. Hänen ehdotuksestaan rakennuksiin tehtiin matalammat pihasiivet, sillä tontille oli tullut tilaa uuden Eerikinkadun myötä. Julin halusi säilyttää tontin läpi kulkeneen vanhan Brahenkadun katulinjan. Vanhoihin kivitaloihin tehtiin uudet julkisivut Anders Fredrik Granstedtin piirustusten mukaisesti. Julkisivu on yhtä nähtävissä Brahenkadulla Gestrinin talon päädyssä, joka on säästetty purkamiselta.[3]

Julinin kuoltua 1874 kiinteistön osti Robert Fredrik Jäderholm. Hänen tupakkatehtaansa oli toiminut Julinin talossa jo hetken aikaa. Suurempi tupakkavalmistaja P. C. Rettig sai tontin haltuunsa 1897. Alexandra Seiko puolestaan siirsi vuonna 1901 perustamansa synnytyslaitoksen viereiseen Gestrinin taloon vuonna 1932. Seikon synnytyssairaala toimi vuoteen 1953 asti, ja siellä syntyi noin 24 000 turkulaista.[5]

Vuonna 1948 tontilla paljastettiin Erik Julinin patsas Turun vapaapalokunnan 110-vuotisjuhlassa.[5]

Stockmannin tavaratalohanke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gripenbergin tavaratalosuunnitelmassa Gestrinin talon pääty olisi jätetty sisäänkäynniksi kellarikerroksen museoon.[6]
Arkeologiset kaivaukset käynnissä vuonna 1964. Opiskelija näyttää tohtori Gardbergille löydettyä kirveenterää.[7]

Stockmann halusi laajentaa Helsingistä Suomen muihin kaupunkeihin ja kiinnostui 1964 Julinin tontista. Stockmann teki Hans von Rettigin kanssa esisopimuksen, jonka mukaan yritys ostaisi tontin, jos von Rettig saisi tontille kaavamuutoksen ja sen vanhat rakennukset purettua. Arkkitehtitoimisto Bertel Gripenberg teki suunnitelman tavaratalolle ja sen parkkihallille.[5]

Asemakaavamuutosehdotusta käsiteltiin ensimmäistä kertaa kaupunginvaltuustossa syyskuussa 1964. Syksyllä Muinaistieteellinen toimikunta ja Turun kaupungin historiallinen museo tekivät tontilla arkeologisia kaivauksia, joiden jälkeen Muinaistieteellinen toimikunta totesi tontin olevan erittäin arvokas. Kaupunginvaltuusto ei vakuuttunut vanhojen kiviraunioiden merkityksestä. Päätös kaavasta siirtyi kuitenkin seuraavalle valtuustokaudelle.[8]

Turun Sanomissa 17 vaikusvaltaista turkulaista (mm. Wäinö Aaltonen, Otto-Iivari Meurman ja Olli Kivinen) julkaisi vetoomuksen tontin puolesta, ja Turkuseura lähetti von Rettigille kirjeen 1964, jotta hän muuttaisi mielensä. Stockmann alkoi epäillä hankkeen mielekkyyttä, ja Turun Sanomat uutisoi, että ”Stockmann tuskin tulee Turkuun”. Samalla Stockmannin yhtiökokouksen tiedotteessa kerrottiin, että Tampereelle tuleva tavaratalo olisi peräti kaksinkertainen aiempaan suunnitelmaan verrattuna. Uusi kaupunginvaltuusto päätti hyväksyä kaavamuutosehdotuksen, Rauno Lahtisen tulkinnan mukaan osin Stockmannin painostuksen vuoksi. Arkkitehti Raimo Narjus julkaisi Turun Sanomissa oman kompromissiehdotuksensa, jossa talojen seinät olisi säilytetty.[9]

Julininkulma tammikuussa 2016. Brahenkadun julkisivussa näkyy säästetty Gestrinin talon pääty.

Maaliskuussa Turun ja Porin läänin lääninoikeus päätti, ettei maan päällä olleita rakennuksia tarvinnut säilyttää – muinaisjäännökset piti kuitenkin suojella. Helsingin Sanomissa Helsingin yliopiston varsinaissuomalainen osakunta julkaisi vetoomuksen rakennusten puolesta. Purkaminen aloitettiin heinäkuussa 1966.[10]

Kaupungin liikenneviranomaiset olisivat halunneet purkaa myös pystyyn jätetyn seinäpäädyn Erikinkadulta, mutta Gripenbergin suunnitelmissa oli siirtää se osaksi tulevan tavaratalon seinää. Stockmann lunasti tontin joulukuussa 1966, mutta kaava piti vielä vahvistaa sisäministeriössä eikä Stockmannillakaan ollut vielä rahoituskuviot selvillä. Tontin kohtalo pitkittyi, eikä Stockmann lopulta rakentanut tontille tavarataloaan.[11]

Turun historiallisen museon johtaja Knut Drake esitti tontilta purettujen talojen uudelleenrakentamista vuonna 1974, mutta hankkeelle ei löytynyt rahoitusta. Tyhjällä tontilla pidettiin 1970-luvulla muun muassa nakkikioskia, parkkipaikkaa ja minigolfrataa.[12]

Stockmannin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stockmann myi tontin 1982 Kiinteistö Oy Julininkulmalle, jonka suurin omistaja oli Turun Työväen Säästöpankki. Samaan aikaan Stockmann hankki City-Sokoksen rakennuksen Hansakorttelista uutta tavarataloaan varten. Benito Casagranden arkkitehtitoimisto teki Julinin tontille uuden rakennussuunnitelman, jolle myönnettiin rakennuslupa 1983. Paikalla tehtiin arkeologiset kaivaukset, ja tontilla sijaitsevat Pyhän hengen talon rauniot kunnostettiin osaksi uutta Pyhän Hengen kappelia, joka avattiin Julininkulman liikerakennuksen kellaritiloissa 1992.[12]

Julininkulmaa alettiin rakentaa 1985, ja se valmistui 1987. Rakennuksessa aloitti toiminnan Hotelli Julia ja Finnkinon viisisalinen elokuvateatteri. Vuonna 2011 rakennus saneerattiin[12], jolloin hotellia laajennettiin elokuvateatterin käytössä olleisiin tiloihin. Finnkinon vuokrasopimus oli lopetettu vuonna 2009.[13] Nykyisin talossa toimii Hotel Scandic Julia.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lahtinen, Rauno: Turun purkajaiset 29.9.2011. Turun yliopisto. Viitattu 21.1.2016.
  2. Lahtinen, s. 29
  3. a b Lahtinen, s. 30–31
  4. Muuttuva kaupunki: Kauppaneuvos Julin ja Pyhä Henki Turun Sanomat. 27.3.2015. Viitattu 24.1.2016.
  5. a b c Lahtinen, s. 31–32
  6. Lahtinen, s.33
  7. Turussa kaivetaan muinaiskirkkoa tavaratalon tontilta Helsingin Sanomat. 8.10.2014. Viitattu 25.1.2016.
  8. Lahtinen, s.32–33
  9. Lahtinen, s.34–35
  10. Lahtinen, s.36–37
  11. Lahtinen, s. 38
  12. a b c Lahtinen, s. 40–41
  13. Vähätalo, Mikko: Julininkulman liiketalo remontoidaan uusiksi vuoden lopusta alkaen Turun Sanomat. 2.7.2009. Viitattu 26.1.2016.
  14. Hotel Scandic Julia www.scandichotels.com. Viitattu 26.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]