Siirry sisältöön

Hansakortteli

Wikipediasta
Hansakortteli
Hansatori
Hansatori
Sijainti VII kaupunginosa, Turku
Koordinaatit 60°27′3″N, 022°15′52″E
Avattu 1988
Arkkitehti Benito Casagrande
Liikkeiden määrä noin 140
Kävijämäärä 10,9 milj.
Vuosimyynti 202,2 milj. €
Kotisivu

Hansakortteli eli Hansa on kauppakeskus Turun ydinkeskustassa, kauppatorin laidalla VII kaupunginosassa. Noin 140 liikkeellään se on Turun suurin kauppakeskus, ja vuonna 2024 keskuksessa kävi ostoksilla 10,9 miljoonaa asiakasta.[1][2] Hansan myynti oli 202,2 miljoonaa euroa vuonna 2024.[1] Hansakorttelissa sijaitsee myös Suomen vanhin ammattiteatteri Turun ruotsalainen teatteri.[3]

Kauppakeskus käsittää Aurakadun, Eerikinkadun, Kristiinankadun ja Yliopistonkadun välisen korttelin. Se rakennettu kuuden aiemmin muussa käytössä olleen rakennuksen sekä kahden uuden rakennuksen sisälle, ja näiden väliin on rakennettu koko korttelin kattava lasikatto.[4] Hansa on suosittu kohtauspaikka ja siellä on mahdollista järjestää pieniä tapahtumia, kuten musiikki-, hyväntekeväisyys- ja muotiesityksiä.[5]

Hansakorttelissa tehtiin mittavat uudistustyöt vuosina 2017–2020.[6] Keväällä 2025 Hansakortteli uudisti brändinsä.[7]

Ensimmäisen kerran paikalle suunniteltiin kauppakeskusta jo 1960-luvulla, jolloin oli suunnitelmana purkaa kaikki korttelin rakennukset alta.[8] Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Asia nousi seuraavan kerran esille 1980-luvulla, jolloin Turun keskustaan kaivattiin huomiota herättävää vetonaulaa. Tässä yhteydessä keksittiin idea Hansakorttelista, lasilla katetusta koko korttelin käsittävästä kauppakeskuksesta.[9]

Hankkeen suunnittelijaksi palkattiin Benito Casagrande. Hansakortteli rakennettiin useassa osassa: ensimmäinen osa valmistui vuonna 1985 ja viimeinen vuonna 1988.[9] Kauppakeskusta rakennettaessa onnistuttiin säilyttämään kadunvarsitalot ja katukuva entisellään, mikä oli poikkeavaa moniin Turun keskustan aiempiin rakennushankkeisiin verrattuna.[10]

Hansakorttelin tiloissa tehtiin vuosina 2017–2020 merkittäviä uudistustöitä, joiden suunnittelusta vastasi työyhteenliittymä Schauman Arkkitehdit ja Suunnittelutoimisto Amerikka.[11][12]

Korttelin rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b Hansakorttelin kävijämäärä jatkoi kasvuaan vuonna 2024 – asiakkaita 400 000 edellisvuotta enemmän www.epressi.com. 28.1.2025. Viitattu 18.11.2025.
  2. hansakortteli.fi hansakortteli.fi. Viitattu 4.6.2024.
  3. Latvakangas, Eva: Turku muuttuva kaupunki, s. 113–117. Turku: Turun Sanomat, 2011. ISBN 978-951-9129-84-6
  4. Turun kansallinen kaupunkipuisto turku.fi. Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoitusvirasto. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 14.5.2010.
  5. epressi 6.2.2024. Viitattu 4.6.2024.
  6. Hansakorttelia uusitaan mittavalla remontilla Turkulainen. 22.11.2016. Viitattu 30.1.2019.
  7. Hansakortteli uudistaa brändinsä – haluaa luoda kaikkien aikojen kaupunkielämää www.epressi.com. 19.3.2025. Viitattu 18.11.2025.
  8. Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot, s. 44, 121. K&H, Turun yliopisto, kulttuurihistoria, 2009.
  9. a b Latvakangas, Eva: Olutravintoloiden ja leipäjonojen aika. Turun Sanomat. 23.10.2005. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 18.11.2012.
  10. Holmberg, Tanja: Rakkaudesta vanhoihin taloihin. Mania. Sopivasti työtä ja vapaa-aikaa, 12.12.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.11.2012. Arkistoitu 5.7.2022.
  11. Hansassa alkaa iso remontti (Arkistoitu – Internet Archive), Turun Sanomat 22.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  12. Hansakortteli This is Amerikka. 2.9.2019. Viitattu 27.11.2019.
  13. a b Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki II: Turku eilen ja tänään, s. 52-53. Turku: Turun Sanomat Oy, 1971.
  14. a b Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki I: Turku eilen ja tänään, s. 92-93. Turku: Turun Sanomat Oy, 1980.
  15. Rauno Lahtinen: Turun puretut talot, s. 117. Turku: Turun yliopiston kulttuurihistorian laitos, 2009.
  16. a b Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki I: Turku eilen ja tänään, s. 94-95. Turku: Turun Sanomat Oy, 1980.
  17. Rauno Lahtinen: Turun puretut talot, s. 129-130. Turku: Turun yliopiston kulttuurihistorian laitos, 2009.
  18. Rauno Lahtinen: Turun puretut talot, s. 131-133. Turku: Turun yliopiston kulttuurihistorian laitos, 2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]