Siirry sisältöön

Julija Navalnaja

Wikipediasta
Julija Navalnaja
Юлия Навальная
Julija Navalnaja
Julija Navalnaja
Henkilötiedot
Syntynyt24. heinäkuuta 1976 (ikä 50)
Moskova, Neuvostoliitto
Kansalaisuus venäläinen (maanpaossa vuodesta 2024 alkaen)
Puoliso Aleksei Navalnyi (2000–2024)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Julija Borisovna Navalnaja (ven. Юлия Борисовна Навальная , o.s. Абросимова Abrosimova s. 24. heinäkuuta 1976, Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen poliittinen aktivisti ja ekonomisti.[1][2] Hän on oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin leski, ja häntä on kuvattu mediassa Venäjän opposition ”ensimmäiseksi naiseksi”. Aviomiehensä kuoleman jälkeen Navalnaja ilmoitti jatkavansa hänen työtään.[3]

Hän on Human Rights Foundation -ihmisoikeus­järjestön puheenjohtaja sekä Aleksei Navalnyin perustaman Anti-Corruption Foundation neuvonantaja. Navalnaja nimettiin Time-lehden vuoden 2024 maailman 100 vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle.[1] Vuonna 2024 hänelle myönnettiin myös Magnitsky Human Rightsin Courage Under Fire -palkinto, sekä lukuisia muita palkintoja sananvapauden ja demokratian puolustamisen johdosta.[4]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Navalnaja valmistui Moskovan talouskorkeakoulusta kansainvälisten taloussuhteiden osastolta. Hän työskenteli jonkin aikaa Moskovan pankissa, mutta jättäytyi töistä pois kasvattaakseen kahta lastaan.[2]

Vuonna 2007, kun Navalnajan puoliso Aleksei Navalnyi alkoi kerätä huomiota oppositiopoliitikkona, Navalnaja aloitti työskentelyn puolisonsa sihteerinä ja assistenttina. Hän puhui useissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, mutta ei kerännyt osakseen huomiota yksityisenä toimijana kuin vasta Navalnyin kuoleman jälkeen, kun hän ilmoitti jatkavansa puolisonsa työtä.[2]

Vuonna 2015 Navalnaja oli 67. sijalla Venäjän vaikutusvaltaisimpien naisten listalla Eho Moskvy-radiokanavalla.lähde?

Suhde Aleksei Navalnyihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julija Abrosimova tutustui Aleksei Navalnyihin lomamatkalla Turkissa vuonna 1998, ja pariskunta avioitui kaksi vuotta myöhemmin. He kasvattivat kaksi lasta. Darja (s. 2001) opiskelee Stanfordin yliopistossa ja pitää suosittua YouTube-kanavaa, ja Zahar (s. 2008) opiskelee sisäoppilaitoksessa Saksassa. Navalnyi elätti perhettä juristin työllä. Navalnaja on kertonut haastattelussa, ettei avioitunut lupaavan asianajajan tai oppositiopoliitikon kanssa, vaan nuoren Aleksei-nimisen miehen kanssa.[5]

Julija ja Aleksei yhdessä Navalnyin tuomioistuimen jälkeen

Vaikkei politiikka ollukaan hänen puolisonsa eläessä Navalnajan oma uravalinta, oli hän kuitenkin miehensä tukena läpi heidän avioliittonsa hyvin voimakkaasti. Navalnaja puhui puolisonsa oikeudenkäyntien aikaan oikeussalien ulkopuolella miehensä puolesta, oli mukana monilla Navalnyin kampanjamatkoilla, ja Navalnyin vankeustuomion aikaan hän lähetti Navalnyin puolesta viestejä ja johti itse asian valvontalautakuntaa.lähde?

Julija Navalnaja oli aktiivisessa roolissa myös, kun elokuussa 2020 Navalnyi joutui myrkytysyrityksen kohteeksi. Julija Navalnaja vetosi myrkytyksestä kuultuaan Kremliin kirjeitse, ja pyysi lupaa siirtää Navalnyi Saksan sairaalaan. Kreml on myöhemmin kertonut, ettei se ole saanut virallista pyyntöä, mutta kaksi päivää myrkytyksen jälkeen saksalaisen järjestön lentokone saapui hakemaan Aleksei Navalnyin hoidettavaksi Berliiniin.[6]

Navalnaja on myös pidätetty useita kertoja Navalnyin tueksi järjestetyissä mielenosoituksissa.[6]

Perheen läheinen ystävä, taloustieteiden professori Sergei Gurijev on kertonut, että Navalnaja auttoi puolisoaan luomaan julkisuuskuvaansa, ja he keskustelivat Navalnyin projekteista pariskuntana yhdessä. Gurijev kuvaa Navalnajan olleen mukana ”kaikissa poliittisissa päätöksissä”, ja tukeneen puolisoaan, ja jakaen hänen aatteensa.lähde?

Kun vuonna 2021 Aleksei Navalnyin elinikäiseltä vaikuttavan vankeustuomio tuli ilmi, Navalnaja kertoi harvinaisessa haastattelussa vastustavansa ajatusta politiikkaan lähtemisestä. Hän kertoi, että on paljon mieluummin poliitikon vaimo.[5]

Läpi Navalnyin julkisen elämän aviopari oli avoin rakkaudestaan toisiaan kohtaan, ja he asettivat avioliitto- ja perhe-elämänsä julkisesti myös esille. Vielä kaksi päivää ennen kuolemaansa Navalnyin instagram-tilillä julkaistiin ystävänpäivänä julkinen rakkaudentunnustus Navalnajalle.[5]

Nykyään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Navalnyin kuoleman jälkeen Navalnaja on asunut lastensa kanssa Venäjän ulkopuolella paikassa, jota ei ole kerrottu julkisuuteen[7]. Hänet on lisätty Venäjän "terroristien ja ekstremistien listalle"[8] ja hänestä on annettu pidätysmääräys[7]. Jos Navalnaja palaa tai hänet luovutetaan Venäjälle, häntä uhkaa jopa kuuden vuoden vankeustuomio[9].

Heinäkuussa 2024 Navalnaja valittiin newyorkilaisen Human Rights Foundation -ihmisoikeus­järjestön puheenjohtajaksi. Hän on tehtävässään Garri Kasparovin ja Václav Havelin seuraaja.[10][11]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 By Kamala Harris: Yulia Navalnaya: The 100 Most Influential People of 2024 TIME. Arkistoitu 19.6.2025. Viitattu 20.9.2025. (englanniksi)
  2. 1 2 3 Simon Shuster / Vilnius: ’ Putin Is My Enemy.’ The Revolution of Yulia Navalnaya 17. huhtikuuta 2024. TIME. Viitattu 21.9.2025.
  3. ↑ «Я продолжу дело Алексея Навального» Обращение Юлии Навальной. Полный текст Meduza. Viitattu 9.8.2024. (venäjäksi)
  4. ↑ Yulia Navalnaya | The Magnitsky Human Rights Awards magnitskyawards.com. 3.12.2024. Viitattu 20.9.2025. (englanniksi)
  5. 1 2 3 Andrew Roth & Pjotr Sauer: Yulia Navalnaya: the reluctant politician continuing her late husband’s work The Guardian. 19. helmikuuta 2024. Viitattu 10.04.2024. (englanniksi)
  6. 1 2 Who is Yulia Navalnaya? Reuters. 21. helmikuuta 2024. (englanniksi)
  7. 1 2 Julian Borger, Andrew Roth: Russia issues arrest warrant for Yulia Navalnaya, widow of Alexei Navalny The Guardian. 9.7.2024. Viitattu 10.7.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Venäjä lisäsi Julija Navalnajan terroristilistalleen Yle Uutiset. 11.7.2024. Viitattu 11.7.2024.
  9. ↑ The Moscow Times: Russia Adds Yulia Navalnaya to ‘Terrorists and Extremists’ List The Moscow Times. 11.7.2024. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Ihmisoikeudet | Julija Navalnajasta kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön puheenjohtaja Helsingin Sanomat. 2.7.2024. Viitattu 10.7.2024.
  11. ↑ Vasilia Adams: Yulia Navalnaya is Elected Chair of Human Rights Foundation, Succeeding Garry Kasparov Human Rights Foundation. 1.7.2024. Viitattu 10.7.2024. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Julija_Navalnaja&oldid=24164684”