Juho Saarinen (pappi)
Juho Saarinen (18. kesäkuuta 1846 Sysmä – 7. joulukuuta 1920 Kirkkonummi) oli Inkerissä ja Pietarissa toiminut suomalainen pappi, kristillinen kirjailija ja suomentaja.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juho Saarisen vanhemmat olivat mäkitupalainen Juonas Uolevinpoika ja Eva Putt ja puoliso vuodesta 1871 Selma Maria Broms (k. 1914). Arkkitehti Eliel Saarinen oli heidän poikansa. Juho Saarinen tuli ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1867 ja vihittiin papiksi 1871. Pappina Saarinen toimi Rantasalmella, Ruskealassa ja Mäntyharjulla, kunnes muutti 1875 Inkeriin, jossa hän toimi kirkkoherrana Liissilässä, Spankko-Kolppanassa ja Lempaalassa vuoteen 1899 asti, jolloin hän tuli karkotetuksi Pietarin kuvernementista. Vuonna 1900 Pietarin suomalainen seurakunta valitsi hänet komministeriksi, 1911–1918 hän oli seurakunnan kirkkoherra. Yhteensä Saarinen työskenteli Inkerissä ja Pietarissa 43 vuotta. Saarinen sekä julkaisi että suomensi teoksia ja julkaisi henkilökohtaisen muistelmakirjan vuonna 1920.[1]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kristian Scriverin Sielun-Aarre 1., 2., 3., 1889, 1890, 1891, Christian Scriver, suom. Juho Saarinen
- Kristityn oikea ja pettämätön taivaan-tie, joka selvästi näyttää jokaiselle, kuinka välttää iankaikkisen kadotuksen ja varmaan saavuttaa autuuden, 1893, Fredrik Werner, suom. Juho Saarinen
- Mietelmiä Kristuksen elämästä, 1893, Tuomas Kempiläinen, suom. Juho Saarinen
- Kirkko-käsikirja Venäjän keisarikunnan evankelis-luterilaisille seurakunnille, 1900, suom. Juho Saarinen, Adolf Hakkarainen, runomittaiset kappaleet Paavo Räikkönen
- Muistelmia lapsuudenajalta ja kouluvuosilta, 1920
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katovuosista kumousvuosiin: rovasti Juho Saarisen vaiheita, 1996, toim. Pentti J. Voipio
| ||||||||||||||
