Jupp Heynckes
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Josef Heynckes | ||
| Syntymäaika | 9. toukokuuta 1945 | ||
| Syntymäpaikka | Mönchengladbach, Saksa | ||
| Pituus | 180 cm | ||
| Lempinimi | Don Jupp | ||
| Seura | |||
| Seura | - | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1963–1967 |  Borussia Mönchengladbach
|
82 | (50) |
| 1967–1970 | Hannover 96
|
86 | (25) |
| 1970–1978 | Borussia Mönchengladbach
|
226 | (168) |
| Maajoukkue | |||
| 1967–1976 |  Saksa
|
39 | (14) |
| Valmennusura | |||
| 1979–1987 | Borussia Mönchengladbach
| ||
| 1987–1991 | Bayern München
| ||
| 1992–1994 |  Athletic Bilbao
| ||
| 1994–1995 | Eintracht Frankfurt
| ||
| 1995–1997 | CD Tenerife
| ||
| 1997–1998 | Real Madrid
| ||
| 1999–2000 |  SL Benfica
| ||
| 2001–2003 | Athletic Bilbao
| ||
| 2003–2004 | Schalke
| ||
| 2006–2007 | Borussia Mönchengladbach
| ||
| 2009 | Bayern München
| ||
| 2009–2011 | Bayer Leverkusen
| ||
| 2011–2013 | Bayern München
| ||
| 2017–2018 | Bayern München
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Josef "Jupp" Heynckes (s. 9. toukokuuta 1945) on jalkapallovalmentaja ja entinen jalkapalloilija.
Hän voitti jalkapallon maailmanmestaruuden vuonna 1974 Saksan jalkapallomaajoukkueessa. Hän on Ernst Happelin, Ottmar Hitzfeldin, José Mourinhon, Carlo Ancelottin ja Pep Guardiolan ohella voittanut valmentajana Mestarien liigan kahdessa eri seurassa.
Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heynckes edusti Bundesligassa pääasiassa Borussia Mönchengladbachia (1965–67 ja 1970–78), jonka riveissä voitti neljä saksanmestaruutta (1971 ja 1975–77). Heynckes on Bundesliigahistorian parhaimpia maalintekijöitä, hän teki kaikkiaan 220 maalia 369 pelissä. Saksan Cupin voitto tuli vuonna 1973. Jupp Heynckes voitti UEFA Cupin Borussia Mönchengladbachin joukkueessa vuonna 1975 ja vuonna 1977 he pääsivät Euroopan Cupin loppuotteluun. Kolmen kauden ajan Heynckes edusti Hannover 96:ta (1967–70). Saksan maajoukkueessa hän pelasi 39 maaottelua ja teki niissä 14 maalia vuosina 1967–1976[1]. Heynckes voitti maailmanmestaruuden vuoden 1974 MM-kisoissa, vaikkakin pelasi turnauksessa vain yhden puoliajan ja euroopanmestaruuden vuoden 1972 EM-kisoissa.
Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruus: 1974
- Euroopan-mestaruus: 1972
- Euroopan Cup
- Hopeaa: 1977
- UEFA Cup: 1975
- Hopeaa: 1973
- Saksan mestaruus (4): 1971, 1975, 1976, 1977
- Hopeaa: 1974, 1978
- Saksan Cup: 1973
- Bundesligan maalikuninkuus 1974, 1975
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heti pelaajauran jälkeen kaudella 1979–80 hän siirtyi Borussia Mönchengladbachin valmentajaksi ja oli tehtävässä kauden 1986–87 loppuun asti. Borussia Mönchengladbachin jälkeen Heynckes siirtyi valmentamaan FC Bayern Münchenia. Hän valmensi Bayern Münchenia kauteen 1991–92 asti, jolloin jätti tehtävän kesken kauden. Kausina 1992–93 ja 1993–94 Heynckes valmensi Espanjan Primera Divisiónissa Athletic Bilbaoa. Seuraavien seitsemän kauden aikana hän valmensi keikkaluontoisesti Eintracht Frankfurtia, CD Tenerifea, Real Madridia ja Benficaa. Hän piti myös välivuosia valmennustöistä. Kaudeksi 2001–02 Heynckes palasi Athletic Bilbaon peräsimeen, josta siirtyi Bundesligaan FC Schalke 04:n valmentajaksi kaudeksi 2003–04. Kaudella 2006–07 hän palasi valmennustehtäviin, kun astui pitkäaikaisen työnantajansa Borussia Mönchengladbachin peräsimeen, mutta lopetti tehtävässä tammikuussa 2007.
Heynckes palkattiin korvaamaan erotettu Jürgen Klinsmann FC Bayern Münchenin valmentajana huhtikuussa 2009. Heynckesin sopimus kattaa loppukauden, eikä hän ole median mukaan tyrkyllä Bayernin pitkäaikaisemmaksi päävalmentajaksi. [2] Heynckesin johdolla Bayern jäi lopulta tiukassa mestaruuskamppailussa VfL Wolfsburgin jälkeen toiseksi.
Kesäkuussa 2009 Heynckes allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Bayer 04 Leverkusenin kanssa. [3] Heynckes johdatti Leverkusenin hurjaan menoon Bundesliigan syyskaudella ja seura lähti talvitauolle "syysmestarina". Keväällä meno kuitenkin hyytyi pahemman kerran ja lopulta tuloksena oli jääminen neljänneksi eli ulos Mestarien liigaan oikeuttavilta paikoilta. [4] Kokenut Heynckes kuitenkin jatkoi Leverkusenissa myös kaudella 2010/11 ja nosti jälleen seuran kamppailemaan aivan kärkisijoista. Maaliskuussa 2011 Heynckes ilmoitti jättävänsä seuran kauden jälkeen. [5] Pian tämän uutisen jälkeen Heynckes teki kesällä alkavan kaksivuotisen sopimuksen Bayern Münchenin kanssa. [6]
Heynckesin kausi 2011/12 päättyi Bayernin osalta kirveleviin kakkossijoihin. Bundesliigassa ja Saksan cupissa Bayern joutui taipumaan tuplamestaruuden vieneelle Borussia Dortmundille. Kauden huipennus, Münchenissä pelattu Mestarien liigan finaali päättyi myös Heynckesin joukkueen osalta tappioon, kun Chelsea FC voitti ensimmäisenä englantilaisjoukkueena saksalaisseuran rangaistuspotkukilpailussa 3–2. [7]
Kaudella 2012/13 Bayern otti Bundesliigassa takaisin katkeran hopeasijan edelliskaudelta. Seura pelasi Heynckesin alaisuudessa erittäin vahvan kauden ja pääsi juhlimaan mestaruutta ennätyksellisen aikaisin, huhtikuun alussa kuusi kierrosta ennen liigan loppua. Heynckesin edellistä mestaruudesta Bayernin peräsimessä oli kulunut 23 vuotta. [8] Heynckes luotsasi Bayernin myös Mestarien liigan loppuotteluun kolmatta kertaa neljän vuoden sisällä. Edelliskevään karvas pettymys ja tappio unohtuivat, kun Bayern kukisti finaalissa Borussia Dortmundin 2–1 ja nappasi seuran historian viidennen Mestarien liigan voiton. Heynckesille mestaruus oli uran toinen ja hän nousi Ernst Happelin, Ottmar Hitzfeldin ja José Mourinhon rinnalle neljänneksi valmentajaksi, joka on juhlinut mestaruutta kahden eri seuran peräsimessä. [9] Finaalin jälkeen julkisuudessa kerrottiin, että Heynckes olisi neuvottelemassa Real Madridin kanssa. [10] Heynckesin kausi ja ura Bayernin päävalmentajana kruunautui historialliseen triplamestaruuteen, kun Bayern kukisti Saksan cupin finaalissa VfB Stuttgartin 3–2. Mestaruus oli Heynckesin pitkän valmentajauran ensimmäinen. [11] Kauden jälkeen 68-vuotias Heynckes ilmoitti jättävänsä valmennustehtävät. Hän ei kuitenkaan täysin poissulkenut paluutaan vielä kerran valmennustehtäviin. [12]
Lokakuussa 2017 Heynckes teki paluun valmennustehtävissä reilun neljän vuoden tauon jälkeen allekirjoitettuaan kauden loppuun ulottuvan sopimuksen FC Bayern Münchenin kanssa.[13] Heynckesin johdolla Bayern varmisti kuudennen perättäisen Saksan mestaruutensa viisi kierrosta ennen Bundesliiga-kauden päätöstä.[14] Mestarien liigassa Bayern eteni Heynckesin johdolla alkulohkosta jatkoon ja pudotti jatkosta Beşiktaşin ja Sevillan. Heynckesin uran kolmannen mestaruuden jahtaaminen katkesi lopulta välierässä, kun Real Madrid oli vahvempin yhteismaalein 4-3.[15] Heynckesilla oli mahdollisuus kruunata Bayern-uransa menestykseen Saksan cupissa, mutta viidettä kertaa urallaan hänen joukkueensa hävisi loppuottelun. Tällä kertaa Eintracht Frankfurt oli parempi maalein 3-1. Tuloksen myötä Heynckesin kolmas pesti Bayernissa päättyi tappioon.[16]
Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mestarien liiga (2): 1998, 2013
- Hopeaa: 2012
- UEFA Cup
- Hopeaa: 1980
- Saksan mestaruus (4): 1989, 1990, 2013, 2018
- Hopeaa (4): 1988, 1991, 2009, 2012
- Saksan cup: 2013
- Hopeaa (5): 2007, 2009, 2012, 2014, 2018
- Vuoden jalkapallovalmentaja Saksassa (2): 2013, 2018
- FIFA:n vuoden valmentaja: 2013
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto & Stokkermans, Karel: West) Germany - Record International Players 22.11.2018. RSSSF. Viitattu 11.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Bayern München nimesi uuden luotsinsa
- ↑ Karussell auf voller Fahrt: Heynckes zu Bayer!
- ↑ Hyypiän Leverkusen jäi rannalle Champions Leaguesta
- ↑ Offiziell: Dutt folgt "Don Jupp"
- ↑ Bestätigt: Heynckes folgt auf van Gaal!
- ↑ Chelsea win first UEFA Champions League title after dramatic penalty shootout win over Bayern Munich
- ↑ FCB frühester Meister - HSV in der Krise
- ↑ Heynckes triumphiert auch mit dem FCB
- ↑ Wirbel um den Bayern-Trainer - Weiter im Gespräch in Madrid
- ↑ Bayern Munich - VfB Stuttgart : 3-2
- ↑ Jupp Heynckes vetäytyy triplamestarina
- ↑ Bayern Munich confirm Jupp Heynckes return for fourth spell as head coach
- ↑ Bayern wird in Augsburg Meister – darf aber nicht feiern
- ↑ Reigning European champions Real Madrid reached their third successive Champions League final
- ↑ Ante Rebic scored twice as Eintracht Frankfurt shocked Bayern Munich to win the German Cup final
| Edeltäjä: Ottmar Hitzfeld Roberto Di Matteo |
Mestarien liigan voittanut valmentaja 1998 2013 |
Seuraaja: Alex Ferguson Carlo Ancelotti |
| Edeltäjä: Jürgen Klopp Julian Nagelsmann |
Vuoden jalkapallovalmentaja Saksassa 2013 2018 |
Seuraaja: Joachim Löw Jürgen Klopp |
| Edeltäjä: Vicente del Bosque |
FIFA:n vuoden valmentaja 2013 |
Seuraaja: Joachim Löw |
| Edeltäjä: Udo Lattek Horst Köppel |
Borussia Mönchengladbachin päävalmentaja 1979–1987 6/2006–1/2007 |
Seuraaja: Wolf Werner Jos Luhukay |
| Edeltäjä: Udo Lattek Jürgen Klinsmann Andries Jonker Willy Sagnol |
FC Bayern Münchenin päävalmentaja 6/1987–10/1991 4/2009–6/2009 2011–2013 10/2017–2018 |
Seuraaja: Søren Lerby Louis van Gaal Josep Guardiola Niko Kovač |
| Edeltäjä: Fabio Capello |
Real Madridin päävalmentaja 1997–1998 |
Seuraaja: Guus Hiddink |
| Edeltäjä: Graeme Souness |
SL Benfican päävalmentaja 1999–2000 |
Seuraaja: José Mourinho |
| Edeltäjä: Marc Wilmots |
FC Schalken päävalmentaja 6/2003–9/2004 |
Seuraaja: Ralf Rangnick |
| Edeltäjä: Bruno Labbadia |
Bayer 04 Leverkusenin päävalmentaja 2009–2011 |
Seuraaja: Robin Dutt |
1964: Seeler • 1965: Brunnenmeier • 1966: Emmerich • 1967: Emmerich & G. Müller • 1968: Löhr • 1969: G. Müller • 1970: G. Müller • 1971: Kobluhn • 1972: G. Müller • 1973: G. Müller • 1974: Heynckes & G. Müller • 1975: Heynckes • 1976: Fischer • 1977: D. Müller • 1978: D. Müller & G. Müller • 1979: K. Allofs • 1980: Rummenigge • 1981: Rummenigge • 1982: Hrubesch • 1983: Völler • 1984: Rummenigge • 1985: K. Allofs • 1986: Kuntz • 1987: Rahn • 1988: Klinsmann • 1989: T. Allofs & Wohlfarth • 1990: Andersen • 1991: Wohlfarth • 1992: Walter • 1993: Kirsten & Yeboah • 1994: Kuntz & Yeboah • 1995: Basler & Herrlich • 1996: Bobic • 1997: Kirsten • 1998: Kirsten • 1999: Preetz • 2000: Max • 2001: Barbarez & Sand • 2002: Amoroso & Max • 2003: Christiansen & Élber • 2004: Aílton • 2005: Mintál • 2006: Klose • 2007: Gekas • 2008: Toni • 2009: Grafite • 2010: Džeko • 2011: Gómez • 2012: Huntelaar • 2013: Kießling • 2014: Lewandowski • 2015: Meier • 2016: Lewandowski • 2017: Aubameyang • 2018: Lewandowski • 2019: Lewandowski • 2020: Lewandowski • 2021: Lewandowski • 2022: Lewandowski
| ||||||||||||||
