Michael Preetz
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 17. elokuuta 1967[1] | ||
| Syntymäpaikka | Düsseldorf, Länsi-Saksa | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Pituus | 192 cm[1] | ||
| Junioriseurat | |||
 Düsseldorfer SC 99
| |||
| 1982–1986 | Fortuna Düsseldorf
| ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1986–1990 | Fortuna Düsseldorf
|
88 | (20) |
| 1990–1992 | Saarbrücken
|
70 | (28) |
| 1992–1994 | Duisburg
|
65 | (19) |
| 1994–1996 | Wattenscheid
|
60 | (17) |
| 1996–2003 | Hertha BSC
|
227 | (93) |
| Yhteensä | 529 | (177) | |
| Maajoukkue | |||
| 1988–1989 | Saksa U21
|
2 | (0) |
| 1999–2000 |  Saksa
|
7 | (3) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Michael Preetz (s. 17. elokuuta 1967 Düsseldorf, Länsi-Saksa) on saksalainen uransa lopettanut jalkapalloilija. Pelipaikaltaan hän oli hyökkääjä.
Preetz pelasi Saksan pääsarjaa Bundesliigaa Fortuna Düsseldorfissa, MSV Duisburgissa ja Hertha BSC:ssä yhteensä 257 ottelua, joissa hän teki 91 maalia. Suurimman osan urastaan hän edusti Hertha BSC:tä, jonka kaikkien aikojen paras maalintekijä hän on.[2]
Hertha BSC eteni Preetzin aikana kolmesti peräkkäin Saksan liigacupin finaaliin vuosina 2000–2002 ja voitti sen kahdella jälkimmäisellä kerralla. Bundesliigassa Preetzin paras kausi niin henkilökohtaisen maalimäärän kuin joukkueen sarjamenestyksenkin osalta oli kausi 1998–1999, jolloin Hertha BSC sijoittui kolmanneksi ja Preetz voitti sarjan maalikuninkuuden 23 maalillaan.[1]
Saksan maajoukkueessa Preetz pelasi vuosina 1999–2000 seitsemän A-maaottelua, joissa hän teki kolme maalia. Hän oli mukana Maanosaliittojen cupissa 1999, jossa hän teki Saksan 1–0-johtomaalin 2–0-voittoon päättyneessä ottelussa Uutta-Seelantia vastaan.[1]
Preetz toimi vuosina 1994–2003 Saksan pelaajayhdistyksen varapuheenjohtajana. Hänellä on tutkinto urheilujohtamisesta ja peliuransa päätyttyä hän siirtyi Hertha BSC:n johtotehtäviin, joissa hän edelleen toimii. Preetzin vastuulla seurassa ovat urheilu-, media- ja viestintäasiat. Hän on naimisissa ja hänellä on yksi tytär ja yksi poika.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1964: Seeler • 1965: Brunnenmeier • 1966: Emmerich • 1967: Emmerich & G. Müller • 1968: Löhr • 1969: G. Müller • 1970: G. Müller • 1971: Kobluhn • 1972: G. Müller • 1973: G. Müller • 1974: Heynckes & G. Müller • 1975: Heynckes • 1976: Fischer • 1977: D. Müller • 1978: D. Müller & G. Müller • 1979: K. Allofs • 1980: Rummenigge • 1981: Rummenigge • 1982: Hrubesch • 1983: Völler • 1984: Rummenigge • 1985: K. Allofs • 1986: Kuntz • 1987: Rahn • 1988: Klinsmann • 1989: T. Allofs & Wohlfarth • 1990: Andersen • 1991: Wohlfarth • 1992: Walter • 1993: Kirsten & Yeboah • 1994: Kuntz & Yeboah • 1995: Basler & Herrlich • 1996: Bobic • 1997: Kirsten • 1998: Kirsten • 1999: Preetz • 2000: Max • 2001: Barbarez & Sand • 2002: Amoroso & Max • 2003: Christiansen & Élber • 2004: Aílton • 2005: Mintál • 2006: Klose • 2007: Gekas • 2008: Toni • 2009: Grafite • 2010: Džeko • 2011: Gómez • 2012: Huntelaar • 2013: Kießling • 2014: Lewandowski • 2015: Meier • 2016: Lewandowski • 2017: Aubameyang • 2018: Lewandowski • 2019: Lewandowski • 2020: Lewandowski • 2021: Lewandowski • 2022: Lewandowski