Jorma Korvola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jorma Niilo Johannes Korvola on suomalainen kemisti ja emeritusprofessori. Hän toimi Jyväskylän yliopistossa kemian apulaisprofessorina 1974–1998 ja professorina 1998–1999. Kemistinä hänen erikoistumisalansa oli orgaaninen kemia.

Akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jorma Korvola opiskeli kemiaa Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti filosofian maisterin tutkinnon orgaanisen kemian alalla.[1][2] Hänen pro gradu-tutkielmansa aiheena oli Grignardin pelkistysreaktion stereokemia.[2]

Akateemisen uransa Korvola aloitti varsinaisesti vuonna 1968 Jyväskylän yliopistossa orgaanisen kemian assistenttina.[1] Hän siirtyi tuolloin Helsingistä Jyväskylään. Assistentin viran ohella hän alkoi valmistella väitöskirjaansa. Korvola väitteli filosofian tohtoriksi 1972 Jyväskylän yliopistossa.[3] Hänen orgaanisen kemian alaan liittyvä väitöskirjansa (Grignard additions of methylmagnesium iodide to fenchone and dehydrofenchone: configurations of 1,2,3,3-tetramethylnorbornan-2-ols and 1,2,3,3-tetramethyl-5-norbornen-2-ols) käsitteli metyylimagnesiumijodidin Grignard-reaktioita. Koejärjestelyssä orgaaniset yhdisteet reagoivat Grignardin reagenssin kanssa muodostaen alkoholeja.

Korvola nimitettiin marraskuussa 1974 kemian apulaisprofessoriksi Jyväskylän yliopistoon opetusalanaan orgaaninen kemia.[4] Ennen häntä kyseistä apulaisprofessuuria oli 1967–1973 hoitanut FT Pentti Mälkönen.[4] Professorina Korvola sai vastuulleen mm. orgaanisen kemian oppilaslaboratorion toiminnan.[1] Opettajana hän usein motivoi opiskelijoitaan yllättävillä ja haastavilla kysymyksillä.[5]

Vuonna 1980 Korvola oli mukana perustamassa Suomen Kemian Seuran (SKS) massaspektrometriajaostoa.[6] Hän istui sen johtoryhmässä toimikauden 1981–1982.[7]

Hallintotoimia ja uran myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apulaisprofessorikaudellaan Korvola toimi useaan otteeseen Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen johtajana. Hän johti laitosta syyskuussa 1976, vuosina 1982–1986 sekä 1988–1997.[8] Korvola on osallistunut myös tiedekuntansa (matemaattis-luonnontieteellinen tdk) johtotehtäviin. Hän toimi tiedekunnan dekaanina 1990–1993.[9] Hänen dekaanikauttaan varjostivat 1990-luvun laman aiheuttamat supistukset tiedekunnan määrärahoissa, ja niiden vuoksi henkilöstöä oli lomautettava sekä tutkimus- ja opetusvälinehankintoja leikattava.[10] Silti tiedekunnassa tehtiin merkittäviä investointeja tutkimuslaitteistoihin. Merkittävimpiä hankkeita olivat syklotroni, fysiikan laitoksen työpaja Ylistönrinteelle ja kemian laitoksen käyttöön hankittu ICP-laitteisto.[11]

Korvola toimi sittemmin vielä tiedekuntansa varadekaanina 1993–1996.[9] Viimeisinä virkavuosinaan apulaisprofessorina hän vastasi orgaanisen kemian laudatur-opetuksesta.[1] Vuonna 1998 Jyväskylän yliopisto nimitti Korvolan vakinaiseen orgaanisen kemian professuuriin.[12] Hän jäi eläkkeelle virastaan vuonna 1999.

Tutkimusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemistinä Korvola tutki orgaanisten yhdisteiden kemiallisia ominaisuuksia. Hän tarkasteli aineiden rakennetta mm. röntgendiffraktion ja NMR-spektroskopian avulla. Tutkimustensa tuloksista Korvola on laatinut (yhteistyössä tutkimusryhmänsä muiden kemistien kanssa) useita tieteellisiä tutkimusartikkeleita, joita on julkaistu arvostetuissa kemian alan lehdissä ja julkaisuissa.

Joitakin artikkeleita ja julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erkki Kolehmainen, Katri Laihia, Mika Heinänen, Kari Rissanen, Roland Fröhlich, Jorma Korvola, Pia Mänttäri & Reijo Kauppinen: Oxygen-containing bicyclic monoterpenes. 1H, 13C and 17O NMR Spectroscopic and X-ray diffraction studies of seven oxidation products of (+)-3-carene. 1993. Journal of Chemical Society, Perkin Transactions 2, 1993, 641-648. DOI: 10.1039/P29930000641
  • Katri Laihia, Erkki Kolehmainen, Petteri Malkavaara, Jorma Korvola, Pia Mänttäri, Reijo Kauppinen: 1H, 13C and 17O NMR spectroscopic study of four bicyclo [3.1.1]heptenes (derivatives of α-pinene) and four bicyclo[3.1.1]heptanes (derivatives of β-pinene). 1992. Magnetic Resonance in Chemistry Vol 30, Issue 8, elokuu 1992. Artikkelin verkkoversio, Wiley Online Library. DOI: 10.1002/mrc.1260300811 (englanniksi)
  • Erkki Kolehmainen, Katri Laihia, Jorma Korvola & Erkki Mannila: Multinuclear NMR study of 1,3,3-trimethylbicyclo[2.2.1]heptan-2-one (fenchone) and its six monochlorinated derivatives. 1990. Magnetic Resonance in Chemistry 28(9):812-816, syyskuu 1990.
  • Jorma Korvola: Grignard Additions of Methylmagnesium Iodide to Fenchone and Dehydrofenchone: Configurations of 1,2,3,3-tetramethylnorbornan-2-ols and 1,2,3,3-tetramethyl-5-norbornen-2-ols. 1972. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. ISBN 9516770274 (Korvolan väitöskirja)

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellisistä ansioistaan Korvola on saanut Suomalaisten Kemistien Seuran (SKS) ansiomitalin vuonna 1991.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elina Sievänen: NMR-spektroskopiaa ja pelottava professori (2015), s. 86–90. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. Jyväskylän yliopisto, 2015. ISBN 978-051-39-6303-3
  • Jari Eloranta: Jyväskylän matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 1965-1995. Opettajankoulutuksen laajentamispyrkimyksistä monialaiseen tiedekuntaan. (1995). Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-34-0622-9

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Sievänen (2015), s. 86
  2. ↑ a b Jorma Korvola: Grignardin pelkistysreaktion stereokemiasta (1967) Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto. Finna.fi. Viitattu 20.5.2021.
  3. ↑ Jorma Korvolan väitöskirja[vanhentunut linkki] Fennica - Suomen kansallisbiografia. (html). Viitattu 2.8.2016.
  4. ↑ a b Eloranta (1995), s. 142
  5. ↑ Sievänen (2015), s. 87
  6. ↑ Raimo Ketola (toim.): Massaspektrometriajaoston historia 1980–2006. 2006. Suomen Kemian seura, massaspektrometriajaosto. Teoksen verkkoversio, s. 4 (PDF). Viitattu 2.8.2016.
  7. ↑ Ketola (2006), s. 5
  8. ↑ Eloranta (1995), s. 145
  9. ↑ a b Eloranta (1995), s. 112
  10. ↑ Eloranta (1995), s. 123
  11. ↑ Eloranta (1995), s. 122–123
  12. ↑ Jyväskylän yliopisto: Matemaattis-luonnontieteellisten opintojen opas 1998–1999 (1998). Jyväskylä: Gummerus. ISSN 1456-0402
  13. ↑ Toiminta (Arkistoitu – Internet Archive) Suomalaisten Kemistien Seura, 2016. Viitattu 2.8.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jorma_Korvola&oldid=21268269”