Johanna Niemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johanna Niemi
Henkilötiedot
Syntynyt23. marraskuuta 1957
Helsinki[1]
Kansalaisuus Suomi
Ammatti prosessioikeuden professori, Minna Canth -akatemiaprofessori (2015–2019)
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto, väitöskirja 1995
Instituutti Turun yliopisto, Helsingin yliopisto, Uumajan yliopisto
Oppilaat ohjannut kuusi väitöskirjatyötä
Tutkimusalue ylivelkaantumistilanteiden sääntely, oikeudenkäyntimenettely ja sukupuolistunut väkivalta
Palkinnot Pykälä ry:n parhaan opettajan palkinto (2000), Uppsalan yliopiston kunniatohtori 2010, Vuoden nainen 2018
Aiheesta muualla
Kotisivu

Johanna Taru Marja Niemi[2] (1981–2007 Niemi-Kiesiläinen,[3] s. 23. marraskuuta 1957 Helsinki) on prosessioikeuden professori Turun yliopistossa.[1] Hänet on nimitetty Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaaniksi vuoden 2022 alusta alkaen. Tutkimuksessaan Niemi on erikoistunut ylivelkaantumistilanteiden sääntelyyn, oikeudenkäyntimenettelyyn ja sukupuolittuneeseen väkivaltaan.[4]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niemi kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä. Hän valmistui oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta 1982 ja auskultoi Rovaniemellä. Varatuomarin arvon Niemi sai vuonna 1984 ja oikeustieteen lisensiaatin 1988. Hän väitteli Helsingin yliopistossa vuonna 1995 velkajärjestelylainsäädäntöä koskevalla väitöskirjalla.[1]

Prosessioikeuden dosentin arvon Niemi sai vuonna 1996 Helsingin yliopistossa ja 2008 Lapin yliopistolta. Vuosina 1997–1998 hän oli Fulbright-tutkijana Wisconsinin yliopistossa Madisonissa. Pykälä ry myönsi hänelle parhaan opettajan palkinnon vuonna 2000. Vuosina 1998–2004 Niemi johti kahta tutkimushanketta, joissa analysoitiin sukupuolistuneen väkivallan tulkintoja oikeuden neutraalissa kielenkäytössä.[1]

Niemi toimi Uumajan yliopiston oikeustieteen professorina 2004–2007. Hän on jatkanut yhteistyötä ruotsalaisten juristikoulutusten kanssa. Niemi toimi vanhempana tutkijana Helsingin yliopiston Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa (Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, nykyinen Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti) 2007–2009. Hän oli Lundin yliopiston vieraileva professori vuosina 2009–2012. Niemi valittiin Helsingin yliopiston Vaasan yksikön oikeustieteen professoriksi vuonna 2010. Turun yliopiston prosessioikeuden professoriksi hän siirtyi 2014.[1][5][6] Hän toimi tasa-arvon ja sukupuolen tutkimukseen keskittyvänä Minna Canth -akatemiaprofessorina kaudella 2015–2019.[6][7][8] Niemi on ohjannut väitöskirjoja Helsingin ja Uumajan yliopistoissa.[1] Vuonna 2020 hänet valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi.[2]

Suomen liike- ja virkanaisten liitto valitsi Niemen Vuoden naiseksi 2018[9]. Niemi oli ehdolla kevään 2019 eduskuntavaaleissa vihreiden listalla. Hän on toiminut aiemmin myös vihreiden kaupunginvaltuutettuna.

Helsingin kaupungin pääekonomisti Mikko Kiesiläinen on Niemen poika.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Johanna Niemi Turun yliopisto. Viitattu 3.11.2021.
  2. a b Kotimaiset jäsenet 13.10.2021 (päivitetty). Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 3.11.2021.
  3. CV 19.9.2020. Turun yliopisto. Viitattu 3.11.2021. (englanniksi)
  4. Professori Johanna Niemi oikeustieteellisen tiedekunnan dekaaniksi 7.9.2021. Helsingin yliopisto. Viitattu 3.11.2021.
  5. A short CV. Johanna Niemi 10.4.2010. Helsingin yliopisto, helsinki.fi. Viitattu 22.1.2016.
  6. a b Professoriluento. Professori Johanna Niemi, Prosessioikeus, Oikeustieteellinen tiedekunta, 16.4.2014 (pdf) Turun yliopisto, utu.fi. Arkistoitu 30.1.2016. Viitattu 23.1.2016.
  7. Akatemiaprofessorit Suomen Akatemia, aka.fi. Arkistoitu 23.1.2016. Viitattu 22.1.2016.
  8. Niemi, Johanna. 1.1.2015 - 31.12.2019 Suomen Akatemia, aka.fi. Arkistoitu 28.5.2015. Viitattu 22.1.2016.
  9. Akatemiaprofessori Johanna Niemi on vuoden 2018 nainen 21.44.2018. BPW FINLAND. Arkistoitu 5.12.2018. Viitattu 5.12.2018.
  10. Suvi Hautanen: VU-vaalianalyysi: Kokoomus ja SDP tasapäin Varsinais-Suomessa verkkouutiset.fi. 24.3.2019. Viitattu 24.3.2019.