Jocelyne Larocque
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Larocque yliopistojoukkueensa paidassa 2011. | |||
Maa:  Kanada
| |||
| Naisten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Sotši 2014 | ||
| Kultaa |
Peking 2022 | ||
 Hopeaa |
Pyeongchang 2018 | ||
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Yhdysvallat 2012 | ||
| Kultaa |
Kanada 2021 | ||
| Kultaa |
Tanska 2022 | ||
| Hopeaa |
Sveitsi 2011 | ||
| Hopeaa |
Kanada 2013 | ||
| Hopeaa |
Ruotsi 2015 | ||
| Hopeaa |
Kanada 2016 | ||
| Hopeaa |
Yhdysvallat 2017 | ||
| Hopeaa |
Kanada 2023 | ||
 Pronssia |
Suomi 2019 | ||
Jocelyne Larocque (s. 19. toukokuuta 1988 Ste. Anne, Manitoba[1]) on kanadalainen jääkiekkoilija, joka pelaa puolustajana. Hän on Kanadan maajoukkueen pelaajana voittanut olympialaisissa kaksi kultamitalia ja yhden hopean sekä maailmanmestaruuskilpailuissa kolme kultaa, kuusi hopeaa ja yhden pronssin.[1][2][3][4][5][6][7] Seuratasolla hän edustaa CWHL-seura Markham Thunderia.[1][2] Etniseltä taustaltaan Larocque kuuluu métis-kansaan.[8]
Larocque voitti olympiakultaa Sotšissa vuonna 2014[1][2] ja saavutti olympiahopeaa Pyeongchangissa vuonna 2018.[1] Pekingin olympialaisissa vuonna 2022 hän saavutti uransa toisen olympiakullan.[9] Hän on voittanut maailmanmestaruuden vuosina 2012, 2021 ja 2022 sekä saavuttanut MM-hopeaa vuosina 2011, 2013, 2015, 2016, 2017 ja 2023 sekä MM-pronssia vuonna 2019.[1][2][3][4][5][6][7]
Larocque on seuratasolla edustanut Calgary Oval X-Tremeä vuosina 2004–2007, Minnesota Duluthin yliopistoa vuosina 2007–2011, Manitoba Maple Leafsiä vuosina 2011–2012, Alberta Honeybadgersiä vuosina 2012–2013, Brampton Thunderia vuosina 2014–2017 sekä Markham Thunderia vuodesta 2017.[1] Hän voitti WWHL:n mestaruuden vuosina 2005, 2006 ja 2007, NCAA:n mestaruuden vuosina 2008 ja 2010 sekä CWHL:n mestaruuden vuonna 2018.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Jocelyne Larocque Eliteprospects.com. Viitattu 18.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jocelyne Larocque 2018 Olympic Winter Games (Women). Hockey Canada. Viitattu 6.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Canada IIHF. Viitattu 16.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Teiskonlahti, Kirsi: Rutiinisuoritus riitti Kanadalle MM-pronssiin – Venäjällä surullinen saldo pohjoisamerikkalaisia vastaan 14.4.2019. Yle. Viitattu 16.4.2019.
- ↑ a b Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 44, s. 223. Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto, 2023. ISBN 978-952-6644-22-6.
- ↑ a b Rosters: Canada, 2023 IIHF Women's World Championship Hockey Canada. Viitattu 22.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Yhdysvallat käänsi jääkiekon naisten MM-finaalin päätöserässä ja juhli kultaa arkkivihollistaan vastaan 19.4.2023. Yle. Viitattu 22.5.2023.
- ↑ Miles Morrisseau: Indigenous women stand out in gold medal hockey game Indian Country Today. Viitattu 19.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Ice Hockey - Athlete Profiles Kansainvälinen olympiakomitea / Peking 2022. Arkistoitu 17.2.2022. Viitattu 17.2.2022. (englanniksi)