Jarmo Koskinen (surmaaja)
Jarmo Uolevi[1] Koskinen (”Kanaali-Koskinen”, myös muodossa ”Kanali-Koskinen”[2]), nykyisin Roi Juhani Vataja,[3] (s. 1954 Kankaanpää) on suomalainen väkivaltarikollinen, nelinkertainen surmaaja ja Suomen pitkäaikaisin pakkolaitosvanki.
Rikollinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen surma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koskinen nousi julkisuuteen vuonna 1979 surmattuaan kaksi ihmistä Raumalla. Ensimmäinen uhri kuoli pahoinpitelyn jälkeen sytytetyssä tulipalossa, toisen Koskinen heitti Rauman Kanaliin, johon uhri hukkui. Tapauksen johdosta hän sai liikanimen "Kanaali-Koskinen". Rauman raastuvanoikeus tuomitsi Koskisen 5. syyskuuta 1979 törkeästä kuolemantuottamuksesta, taposta, murhapoltosta, kolmesta pahoinpitelystä, varkaudesta, törkeästä varkaudesta sekä kahdesta omaisuuden vahingoittamisesta 12 vuodeksi 3 kuukaudeksi vankeuteen. Koskinen oli mielentilatutkimuksen mukaan toiminut vailla täyttä ymmärrystä. Hovioikeus alensi rangaistusta 12 vuodeksi vankeutta. Syyttäjän vaatimus pakkolaitokseen eristämisestä hylättiin.
Vankilasurma ja nimenmuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1980 Koskinen pahoinpiteli toisen vangin henkihieveriin Helsingin Sörnäisten vankilassa. Koskinen siirrettiin Turun keskusvankilaan Kakolaan, jossa hän ensin pahoinpiteli vankitoverinsa ja pian tämän jälkeen puukotti sellitoverinsa kuoliaaksi. Koskinen eristettiin pakkolaitokseen. Koskinen pääsi ehdonalaiseen vapauteen vuoden 1997 vappuna ja vaihtoi nimekseen Roi Juhani Vataja.
Surma venäläisen ruletin yhteydessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 1998 Vataja ampui porilaisen vuonna 1964 syntyneen miehen ”venäläisen ruletin” päätteeksi Porin Esivallankadulla yksityisasunnossa. Porin käräjäoikeus tuomitsi Vatajan täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta 11 vuodeksi vankeuteen. Vataja valitti tuomiosta Turun hovioikeuteen. Hovioikeus määräsi yllättäen Porin käräjäoikeuden käsittelemään tapauksen uudestaan, koska sen mielestä Vatajan oikeudenkäynti ei ollut oikeudenmukainen. Porin käräjäoikeus käsitteli tapauksen uudelleen ja tuomitsi Vatajan täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta 8,5 vuodeksi vankeuteen. Vataja valitti päätöksestä Turun hovioikeuteen, joka alensi rangaistusta seitsemäksi vuodeksi vankeutta.
Vataja avioitui kesällä 2003 Hämeenlinnan vankilassa Eija Jokisen kanssa, joka on tuomittu 8-vuotiaan Shari-Anna-tyttärensä murhasta elinkautiseen vankeuteen. Pariskunta haastoi Hämeenlinnan vankilan johtajan Tuomo Kärjenmäen ja entisen vartiopäällikkö Juha Erikssonin oikeuteen ja vaati näille rangaistusta virka-aseman väärinkäyttämisestä. Syynä oli se, että vankeinhoitojohtajat olivat evänneet pariskunnalta perhetapaamiset. Lisäksi pariskunta vaati Rikosseuraamusviraston johtajalle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska he eivät olleet valvoneet ja puuttuneet vankilanjohdon heitä koskeviin päätöksiin. Vankeinhoitojohtajat kiistivät syytteet. Heidän mukaansa perhetapaamiset oli evätty sen vuoksi, että Jokisen jäljiltä löydettiin vankisairaalan röntgenhuoneessa 1,5 grammaa hasista ja 0,4 grammaa amfetamiinia. Jokinen kiisti huumeiden kuuluneen hänelle. Hämeenlinnan käräjäoikeus hylkäsi syytteet.
Koskinen vapautui ehdonalaiseen maaliskuussa 2005.
Kahnaukset poliisin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 2006 Vataja joutui käsirysyyn viiden poliisin kanssa Mikkelin ratapihalla. Nahinan syy oli se, että Vataja poistettiin junasta aggressiivisen käytöksen vuoksi. Vatajan hallusta löytyi käyttövalmis, luvaton revolveri ja pieni määrä huumeita.
Vataja herätti jälleen huomiota maaliskuussa 2006, kun hän Joensuussa pakeni poliisia ja tunkeutui eläkeläispariskunnan taloon parvekkeen kautta. Hänet saatiin asunnosta ulos poliisikoiran avulla. Vataja tuomittiin 28. kesäkuuta 2006 virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja Enossa helmikuussa 2006 tapahtuneesta törkeästä vahingonteosta 11 kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Syyte panttivangin ottamisesta hylättiin. Vataja valitti päätöksestä Itä-Suomen hovioikeuteen ja kiisti valituksessa kaikki syytteet ja väitti muun muassa, että todistajana esiintynyt poliisimies valehteli.[4] Käräjäoikeuden tuomio ei muuttunut kesäkuussa 2007.[5]
Pahoinpitelyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapauduttuaan ehdonalaiseen Riihimäen vankilasta Vataja tunkeutui Hämeenlinnassa erääseen asuntoon. Asunnon omistaja oli mennyt käymään naapurinsa luona ja jättänyt ovensa lukitsematta. Kun hän palasi, Vataja makasi sohvalla sammuneena. Asunnon omistaja soitti paikalle poliisin, joka vei Vatajan putkaan. Koskiselta löytyi ladattu, laiton revolveri. Vaikka ase oli luvaton eikä sitä löytynyt aserekisteristä, poliisi päästi Vatajan vapaaksi 5. syyskuuta heti kuulustelujen jälkeen, koska käräjäoikeuden tuomarin tulkinnan mukaan laiton ase ja asuntoon tunkeutuminen eivät riitä ehdonalaisvapauden menettämiseen.
Vataja löi toukokuussa 2007 miestä retkikirveellä päähän ja selkään Hankasalmella. Pieksämäen käräjäoikeus tuomitsi hänet pahoinpitelystä kahdeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen marraskuussa 2007.[6]
Vataja joutui jälleen oikeuden eteen 6. maaliskuuta 2008. Syyttäjän mukaan Vataja löi tai heitti syyskuussa 2007 miestä olutpullolla Jyväskylän Lutakossa. Uhri sai päähänsä syvän haavan, mutta selvisi ilman pysyviä vammoja. Lääkärinlausunnon mukaan päähän kohdistunut isku olisi kuitenkin voinut olla hengenvaarallinen. Poliisi löysi pahoinpitelyn selvittelyn yhteydessä Vatajalta pienen määrän hasista. Syyttäjä vaati Vatajalle rangaistusta pahoinpitelystä ja huumausaineen käyttörikoksesta. Vataja myönsi oikeudessa heittäneensä olutpullon uhria kohti, mutta kiisti teon tahallisuuden.[6] Jyväskylän käräjäoikeus tuomitsi Vatajan pahoinpitelystä ja huumausaineen käyttörikoksesta 80 päivän ehdottomaan rangaistukseen huhtikuussa 2008.[7]
25. helmikuuta 2009 Porin käräjäoikeus hylkäsi Vatajaa vastaan nostetun syytteen pahoinpitelystä. Syytteen mukaan Vataja oli lokakuussa 2008 selvittänyt toisen miehen kanssa erimielisyyksiä väkivallalla.[8]
Vuonna 2013 Vatajaa syytettiin edellisenä vuonna Sastamalassa tapahtuneesta vahingonteosta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Ilta-Sanomat 29.6.2006, sivu 14
- Iltalehti 7.9.2006
- Tappajan tulo pelottaa Porissa Ilta-Sanomat. 9.3.2005.
- Helsingin Sanomat 17.4.1999; Porilaismies tuomittiin uudelleen taposta
- Alibi 7/2007; Jarmo Koskisen vaimon Eija Vatajan haastattelu
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aalto, Harri: ”Pytty” ei muuttanut Kanali-Koskista – väkivaltarikokset jatkuvat Satakunnan Kansa. 10.12.2012. Arkistoitu 26.8.2014. Viitattu 11.12.2012.
- ↑ a b Härkönen, Rebekka: Neljä miestä tappanut Kanali-Koskinen jälleen oikeuteen Turun Sanomat. 15.3.2013. Viitattu 20.10.2021.
- ↑ Kanali-Koskinen jälleen oikeuteen Satakunnan Kansa. 15.3.2013. Arkistoitu 26.8.2014. Viitattu 24.8.2014.
- ↑ Siltari, Pirkka: Kanaali-Koskinen kiisti hovioikeudessa kaiken Ilta-Sanomat. 7.6.2007. Arkistoitu 11.9.2007. Viitattu 2.8.2009.
- ↑ Poliisia Joensuussa uhanneen vankeustuomio ei muuttunut Karjalainen. Viitattu 2.8.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Lämsä, Ville: Kanaali-Koskiselle vaaditaan taas vankeutta. Keskisuomalainen. 6.3.2008. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 2.8.2009.
- ↑ Lämsä, Ville: Kanaali-Koskinen tuomittiin riehumisesta Lutakossa. Keskisuomalainen. 8.4.2008. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 2.8.2009.
- ↑ Aalto, Harri: Kanali-Koskisen syyte hylättiin Satakunnan Kansa. 25.2.2009. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 11.12.2012.