Jalo Syvähuoko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jalo N. Syvähuoko (23. helmikuuta 1886 Kärkölä15. maaliskuuta 1963 Helsinki) oli yrittäjä ja rakennusneuvos, joka saavutti Suomessa uranuurtajan aseman betonirakennustekniikan ja rakennuskoneiden kehittäjänä. Hänen perustamansa Rakennustoimi Oy kasvoi yhdeksi maan suurimmista rakennusliikkeistä 1930-luvulla.

Betonointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalo Syvähuoko syntyi suhteellisen vauraan tilan poikana Kärkölässä. Hän muutti Helsinkiin 18-vuotiaana ja matemaattisesti lahjakkaana menestyi teollisuuskoulussa poikkeuksellisen hyvin ja valmistui rakennusmestariksi 1906. Hän perusti ensimmäisen oman yrityksensä, betonitöihin erikoistuneen Rautabetoniliike Jalo N. Syvähuokon vuonna 1910, vain 24-vuotiaana. 1920–1930-luvuilla yritys teki suurimman osan Helsingissä rakennettujen talojen teräsbetonirakenteista - rautabetonisia välikattoja hän oli tehnyt vuoteen 1930 mennessä 356 rakennukseen Helsingissä. Syvähuokon tapa taivuttaa raudat koneellisesti varastoissa tuli yleisesti käyttöön vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Rakennuskoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syvähuoko suunnitteli lähes kaikki tarvitsemansa rakennuskoneet itse yrityksessään Rakennuskonepaja Oy, joka oli useamman vuosikymmenen ajan ainoa rakennuskonetehdas Suomessa. Syvähuoko kehitti esimerkiksi Suomen ensimmäisen betonimyllyn ja yhdistetyn tiili- ja laastihissin, sekä työntökärryt betonin siirtoon. Hänen innovaatioihinsa kuuluivat myös tienpäällystyskone, jolla suoritettiin ensimmäinen koneellisesti valmistettu betonitie Suomessa 1930 sekä ensimmäiset Suomessa käyttöönotetut nosturit rakennustyömailla.

Rakennusurakointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvun alussa Syvähuoko laajensi yritystoimintansa rakennusurakointiin, ja yrityksen nimeksi vaihdettiin Rakennustoimi Oy. Yritys kasvoi muutamassa vuodessa yhdeksi maan suurimmista talonrakentajista.

Syvähuokon kokonaan tai osittain urakoimia kohteita ovat muun muassa Helsingin Olympiastadion, Alkon pääkonttorirakennukset ja tehdasrakennus Salmisaaressa, Mikael Agricolan kirkko, Nuuttilan navetta Kärkölässä, Lassila & Tikanojan liikepalatsin runkotyöt Eteläesplanadilla, Fredrikinkadun Tennishallit, Postisäästöpankki Fabianinkadulla, Kisakylän rakennukset Helsingissä, elokuvateatteri Bio Capitol Mannerheimintiellä, Kallion virastotalo ja Lasipalatsi, Autopalatsi sekä Yrjönkadun uimahallin rakenteiden suunnittelu ja betonityöt.

Syvähuoko oli myös saunojien tunteman kertalämmitteisen Aitokiukaan kehittäjä. Hänet nimitettiin rakennusneuvokseksi vuonna 1946.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehti Väinö Vähäkallio suunnitteli Syvähuokon vuonna 1927 Taka-Töölöön Stenbäckinkatu 24:ään valmistuneen komean yksityistalon. [1] Talossa on nykyisin Romanian Suomen-suurlähetystö. [2]

Vuonna 1923 Syvähuoko rakennutti Hietala-nimisen huvilan Vuosaaren Kallahteen. Huvilan pohjoispuolelle valmistui 1920-luvulla vielä puutarhurin asunto, kasvihuoneita ja 4 680 neliömetrin 1800-luvun tyylinen muotopuutarha jonka suunnitteli todennäköisesti vihersuunnittelija Paul Olsson. Puutarhaan kuului ruusutarha ja joonialainen pylväikkö. Huvilaa laajennettiin vielä 1939 kun se siirtyi Sasekan omistukseen rakentamalla harkoista siipirakennus ja rappaamalla koko rakennus. Huvila oli virka-asuntona vuoteen 1964 saakka ja sitten toimistona. Helsingin kaupunki on omistanut huvilan vuodesta 1975 alkaen. Huvila ja puutarha peruskorjattiin vuonan 2006 jolloin se sai nimekseen Villa Lill Kallvik. Talossa toimii nyt Taiteilijatalo.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]