Jalmari Etholén
Sulo Jalmari Etholén (7. huhtikuuta 1901 Helsinki – 3. lokakuuta 1992 Helsinki)[1] oli suomalainen yleisurheilija, joka tunnettiin erityisesti pikajuoksijana. Hän oli 1920-luvun jälkipuoliskolla yksi Suomen nopeimmista pikajuoksijoista, mutta koska Etholén edusti Työväen Urheiluliiton seuraa, ei hän milloinkaan päässyt kilpailemaan esimerkiksi SM-kilpailuissa.[2]
Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Kallion kaupunginosassa syntynyt Etholén edusti koko uransa ajan Helsingin Kullervoa. 100 ja 200 metrillä hän voitti yhteensä kuusi TUL:n mestaruutta vuosina 1925–1929, lisäksi Etholén saavutti Kullervon joukkueessa yhdeksän pikaviestien mestaruutta. Useimmiten hänen kanssaan juoksivat Ville Mankki, Väinö ja Niilo Mäkelä tai Kustaa Wall. Sivulajissaan korkeushypyssä Etholén voitti neljä TUL:n mestaruutta vuosien 1923–1928 välillä.[2] Hän menestyi myös kansainvälisesti, vuoden 1925 Frankfurt am Mainin työläisolympialaisissa Etholén voitti 100 metriä ajalla 11,3 ja 200 metriä ajalla 23,2.[3][4] Lisäksi hän voitti Frankfurtissa TUL:n joukkueessa kolme viestiä (4 × 100 metriä ajalla 44,0, 10 × 100 metriä ajalla 1.51,8 ja 400 + 300 + 200 + 100 metriä ajalla 2.07,8[3]) ja sijoittui kolmanneksi vuoden 1931 työläisolympialaisissa Wienissä.[2]
Etholénin hallussa olivat samaan aikaan 100 ja 200 metrin (10,9 ja 22,5), pituushypyn (696) ja korkeushypyn (186) TUL:n ennätykset. Lähimpänä koko maan kärkeä Etholén oli 100 metrillä, jonka SE-tulos oli tuolloin 10,8. Vuonna 1929 hän juoksi Nürnbergissä järjestetyissä Saksan työläisurheiluliiton Arbeiter-Turn- und Sportbundin juhlakisoissa tuloksen 10,7. Ajanottoa ei kuitenkaan pidetty luotettavana, joten sitä ei hyväksytty TUL:n ennätykseksi. Myöskään viralliseksi Suomen ennätykseksi aika ei TUL:n urheilijan tekemänä olisi kelvannut. Etholén lopetti aktiiviuransa vuoteen 1929, vaikka osallistuikin vielä TUL:n viestijoukkueessa vuoden 1931 työläisolympialaisiin. Hän toimi kisoissa myös TUL:n joukkueenjohtajana.[2]
Työelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jalmari Etholén työskenteli aluksi sorvarina, kunnes vuonna 1928 siirtyi TUL:n palkkalistoille. Hän kiersi eri puolilla maata ns. urheiluneuvojana aina vuoteen 1931 saakka, jolloin TUL joutui irtisanomaan henkilökuntaansa menetettyään valtionavustukset. Samana vuonna Etholén oli koulutusmatkalla Oripäässä, jossa hän oli lähellä joutua äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen muiluttamaksi. Paikallinen poliisi kuitenkin onnistui pelastamaan Etholénin parikymmenhenkisen miesjoukon kynsistä. Sosialidemokraattien ja kommunistien välisessä TUL:n sisäisessä valtataistelussa hän oli tiukasti sosialidemokraattien puolella. Vuonna 1927 hänet valittiin myös TUL:n liittotoimikuntaan. Irtisanomisensa jälkeen Etholén perusti Helsinkiin oman polkupyöräkorjaamon, jota hän piti lähes 50 vuoden ajan 1980-luvun alkuun saakka. Vuonna 1951 hänet valittiin myös Polkupyöräkauppiasliiton puheenjohtajaksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 21.10.1992, s. A 6 (Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille))
- ↑ a b c d e Hentilä, Seppo: Etholén, Jalmari (1901–1992) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.10.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 17.4.2016.
- ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 119. Otava, 1970.
- ↑ Työväen Urheiluliiton toimintakertomukset 1924–1927, s. 32–33. Helsinki: Työväen Urheiluliitto, 1942. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
|
