Pikajuoksu

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Pikajuoksija)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
200 metrin juoksijoita Berliinissä 2009

Pikajuoksu on lyhyen matkan juoksemista kokonaan tai lähes maksimivauhdilla. Pikajuoksulajit ovat osa yleisurheilua, ja moni niistä on olympialaji. Pikajuoksumatkoja ovat enintään 400 metrin mittaiset matkat: yleisimmin juostuja ovat 60:n, 100:n, 200:n ja 400 metrin juoksut.[1] 4 × 100 metrin viestijuoksussa eli pikaviestissä juostaan neljä 100 metrin osuutta, ja 4 × 400 metrin viestijuoksussa neljä 400 metrin osuutta.[2]

Vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikajuoksuissa jokainen juoksija juoksee koko matkan omalla radallaan. 100 metriä juostaan yleisurheiluradan etusuoralla, ja sitä pidemmillä matkoilla juostaan lisäksi kaarteessa.[1]

Pikajuoksijat lähtevät lähtötelineistä. Lähtö tapahtuu kolmessa vaiheessa: ensin polvet maassa ("paikoillenne"), sitten sormien varassa ("valmiit") ja lopuksi lähtölaukauksen myötä matkaan. Lähtötelineiden avulla juoksija pystyy syöksähtämään suoraan eteenpäin ja kiihdyttämään nopeasti maksimivauhtiin. Kiihdytysvaihe juostaan etukenossa. Maksiminopeusvaiheessa juoksija juoksee pystysuorassa ja rentona. Maalintulossa juoksija taivuttaa käsivartensa taakse, jotta pää ja hartiat painuvat eteen maalilinjan yli.[1]

Vaatimukset juoksijalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikajuoksijalta vaaditaan paljon nopeita lihassoluja ja lihasvoimaa sekä matkasta riippuen tarvittava vauhtikestävyys. Pikajuoksijan ylävartalo on rento, liikkumaton ja pystysuorassa. Ylävartalon on oltava vahva, sillä heiluvat kädet tuottavat jalkojen tuottamalle liikevoimalle vastavoiman.[1]

60 metrin matka suosii nopeita lähtijöitä ja kiihdyttäjiä. 100 metriä on pikajuoksun kuninkuuslaji, jolla nopeinta kutsutaan "maailman nopemmaksi ihmiseksi". 100 metrin juoksijan on saavutettava huippuvauhtinsa nopeasti ja säilytettävä se pitkään. 200 metrillä tarvitaan lisäksi kaarrejuoksun tuottaman keskipakoisvoiman hallintaa ja voimien riittävyyden myös loppumatkalle. 400 metriä on vauhtikestävyyslaji, jossa vauhdin säätely on tärkeää. Matkalla juoksija joutuu taistelemaan maitohapon hidastavia vaikutuksia vastaan.[1]

Olosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kova ratapohja on paras nopeiden aikojen saavuttamiseksi. Myötätuuli parantaa aikaa. Juoksijat käyttävät aerodynaamista haalaritrikoota ja erittäin kevyitä kenkiä, joissa on pitoa varten enintään 9 millimetrin piikit ja pitkä kapea pohja. Juoksijat eivät yleensä käytä sukkia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suuri urheilulajikirja: säännöt, tekniikka & taktiikka. (alkuteos: The Sports Book, 2015). Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suuri urheilulajikirja 2016, s. 48–49.
  2. Suuri urheilulajikirja 2016, s. 50.