Jalkaväkirykmentti 16 (talvisota)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palavia puna-armeijan panssareita Tolvajärven harjulla. JR 16 hyökkäsi kuvassa olevan tien suunnassa kahdella pataljoonallaan.

Jalkaväkirykmentti 16 (JR 16) perustettiin YH:n julistamisen 14. lokakuuta 1939 jälkeen Tampereella.

Varustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

JR 16 pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaiseksi, mutta puolustusvoimien kalustopulan takia niitä ei etenkään kaluston osalta täysin saavutettu.

Yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esikunta
  • Esikuntakomppania
  • I/JR 16, jalkaväkipataljoona komentajanaan jääkärikapteeni Ilmari Laakso
  • II/JR 16, jalkaväkipataljoona komentajanaan kapteeni Kauno Turkka
  • III/JR 16, jalkaväkipataljoona komentajanaan jääkärimajuri Jussi Leimu, 23.1.1940 asti (kaatui).
  • Krh.K/JR 16
  • Kolonna

Komentaja(t)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Everstiluutnantti Aaro Pajari[1]

Keskittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rykmentti keskitettiin ylipäällikön reserviksi 20.–21. lokakuuta 1939 välisenä aikana Taavettiin muun 6. divisioonan mukana.

Yleiskuvaus talvisodan taisteluista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuu 1939[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eversti Paavo Talvela sai ylipäälliköltä tehtäväkseen itsenäisyyspäivän aikoihin ottaa vastuu alun perin IV Armeijakunnalle määrätyn alueen pohjoisosan puolustuksen (Tolvajärvi-Ilomantsi). Eversti Talvelan ”ehto” oli, että hän sai valita ylipäällikön reservistä haluamansa rykmentin (joka oli A. Pajarin komentama JR 16). Päämajan käskyn mukaisesti muodostettiin Ryhmä Talvela, johon liitettiin myös JR 16.

6. joulukuuta 1939 JR 16:n ensimmäiset yksiköt saapuivat junakuljetuksin Värtsilään Ryhmä Talvelan toiminta-alueelle.

Varsinaiset taistelut JR 16:n osalta alkoivat Tolvajärven alueella Laatokan Karjalassa

8. joulukuuta 1939 aamun aikana I/JR 16:n joukot saapuivat Värtsilästä autokuljetuksin Tolvajärven (Kivisalmi) alueelle. Pimeässä tapahtuneen ryhmittäytymisen aikana joukot joutuivat pääasiassa taistelukokemuksen puutteen vuoksi laukaustenvaihtoon toistensa kanssa, jolloin JR 16 koki ensimmäiset tappionsa ”omien tulessa”. Päivän valjettua vihollinen jatkoi hyökkäystään Kivisalmella, ja iltapäivällä mainittu pataljoona joutui osittain pakokauhun valtaan ja jätti asemansa. Noin kolmen kilometrin päässä oli Tolvajärven länsirannalla jo rykmentin toisia osia ottamassa vastaan etenevää vihollista. Saamansa käskyn mukaan rykmentin tuli pitää itse Tolvajärven kylä yhdessä alueelle ryhmitettyjen muiden joukkojen kanssa. Saman päivän iltana rykmentin joukot osallistuivat Aaro Pajarin henkilökohtaisesti johtamaan iskuun vihollisen selustaan. Iskussa hyökättiin ”tuliylläkön” tapaisesti vihollisen leirinuotioille, minkä jälkeen vetäydyttiin välittömästi takaisin ”omien joukkoon”. Hyökkäyksellisen iskun tavoitteena lienee ollut lähinnä pyrkimys vaikuttaa alueella taistelleiden joukkojen moraaliin.

[10. joulukuuta 1939 rauhallisesti rintamavastuussa olleen päivän 9. joulukuuta jälkeen JR 16 joutui jälleen taisteluun omassa selustassaan. Vihollisen 718. JR:n hyökättyä pohjoisen kautta koukaten Tolvajärven rintaman selustaan evl. Pajari joutui henkilökohtaisesti johtamaan torjuntataistelua joukkojensa selustassa palatessaan eversti P. Talvelan kanssa käymästään hyökkäyksen suunnittelutilaisuudesta. Taistelu selustassa päättyi 11. joulukuuta aamulla, jolloin vihollinen aloitti laajemman hyökkäyksen varsinaisella rintamalla Tolvajärvellä. Hyökkäykset pystyttiin torjumaan koko rintaman leveydellä. Oma suunnitelmien mukainen hyökkäys jäi kuitenkin toteuttamatta vihollispainostuksen vuoksi mainittuna päivänä. Evl. Pajari olisi ollut valmis lykkäämään oman hyökkäyksen aloittamista, mutta eversti Talvelan painostuksesta vastahyökkäyksen oli määrä alkaa jo seuraavana päivänä.

12. joulukuuta 1939 klo 8 alkaen JR 16 osallistui Tolvajärvellä aloitettuun hyökkäykseen tehtävänään edetä kahdella pataljoonallaan Tolvajärven tien suunnassa ja yhdellä pataljoonalla osallistua pohjoisen kautta tapahtuvaan koukkaukseen vihollisen selustaan. Hyökkäys johti kuluneen ja väsyneen vihollisen 139. Divisioonan kärkiosastojen lyömiseen päivän kuluessa. Puna-armeijan yksiköt alkoivat vetäytyä jättäen alueelle melko runsaasti raskasta kalustoaan, joka siis siirtyi sotasaalina suomalaisten haltuun. Viholliselle arvioitiin aiheutetun noin 1 000 miehen tappiot. Eversti Talvela vaati hyökkäyksen välitöntä jatkamista, mutta suostui evl Pajarin ehdotukseen lyhyestä levosta.

13. joulukuuta 1939 muut Osasto Pajarin joukot jatkoivat hyökkäystä.

14. joulukuuta 1939 JR 16:n yksiköt osallistuivat jälleen etenemiseen kohti Ägläjärveä Ristisalmen alueelta. Päivän aikana suomalaisjoukot etenivät noin kahden kilometrin matkan ajoittain taistellen. Taisteluihin otti osaa ensimmäisen kerran puna-armeijan 75. Divisioona, joka oli määrätty ottamaan rintamavastuu epäjärjestyksessä vetäytyvältä vihollisen 139. Divisioonalta.

139. jalkaväkidivisioonan komentaja 15. joulukuuta 1939 alkaen prikaatinkomentaja Pavel Grigorjevitš Pondelin

15. joulukuuta 1939 JR 16:sta oli jälleen osia hyökkäysvastuussa. Päivän aikana edettiin hieman lyhyempi matka kuin edellisenä päivänä.

16. joulukuuta 1939 JR 16 oli jälleen osillaan mukana hyökkäyksessä, joka etenikin hieman pidemmän matkan (noin kolme kilometriä).

17. joulukuuta 1939 vihollisen todettiin irtautuneen ja sitä lähti seuraamaan JR 16:ta yksi pataljoona edeten runsaat viisi kilometriä, jonka jälkeen jouduttiin palaamaan vastahyökkäyksen vuoksi hieman taaksepäin. Tämän päivän aikana laadittiin suunnitelma Ägläjärven kylän valtaamiseksi.

18. joulukuuta JR 16:n kaksi pataljoonaa osallistui epäonnistuneeseen hykkäykseen kohti Ägläjärven kylää.

19. joulukuuta 1939 JR 16:sta oli hyökkäyksessä mukana jälleen kaksi pataljoonaa. Hyökkäys eteni hieman (noin kolme kilometriä) kohti tavoitetta.

20. joulukuuta 1939 hyökkäys, johon osallistu kaksi pataljoona JR 16:sta, eteni aivan kylän tuntumaan.

21. joulukuuta 1939 Iltayöstä JR 16 aloitti osillaan hyökkäyksen kohti tavoitetta.

22. joulukuuta 1939 JR 16 oli kahdella pataljoonallaan mukana taisteluissa, jotka johtivat Ägläjärven kylän valtaamiseen.

23. joulukuuta 1939 JR 16:n yksi pataljoona osallistui (muiden jäädessä lepoon) noin 15 kilometrin etenemiseen kohti Aittojokea, jossa hyökkäys lopetettiin. Aittojoen alueella vihollisella oli jo varustetut asemat.

Sodan lopun tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

JR 16 taisteli Aittojoen alueella sodan loppuun asti. Taistelut olivat luonteeltaan lähinnä paikallisia kahakoita.

Tolvajärven–Ägläjärven taistelujen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tolvajärven-Ägläjärven alueilla saavutettujen voittojen merkitystä on yleensä pidetty hyvinkin suurena, koska se oli ensimmäinen taisteluiden sarja jossa suomalaiset saavuttivat merkittävää menestystä talvisodan aikana. Vaikutus moraaliin oli suuri ja lisäsi merkittävästi uskoa omiin mahdollisuuksiin ylivoimaista vihollista vastaan. Näiden taisteluiden merkitys talvisodan hengen muodostumiselle oli merkittävä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
  • Sotatieteen laitos (toim.) 1991: Talvisodan historia 3 / ISBN 951-0-08148-5
  • Raunio Ari etc. W+G 2005: Itsenäisyyden puolustajat: Sodan taisteluja: talvisota / ISBN 951-593-911-9

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.349