Jaana Jokinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jaana Jokinen

Jaana Jokinen (o.s. Sundberg; s. 2. huhtikuuta 1983 Riihimäki) on suomalainen huippujudoka, joka on lopettanut uransa ja vuoden 2018 alusta Judoliiton valmennuspäällikkö.[1] Kilpailu-urallaan Jokinen (nimellä Sundberg) edusti Riihimäen Judoseuraa, ja hänen valmentajanaan toimi riihimäkeläinen Jukka-Pekka Jokinen. Jokinen hallitsi Suomessa painoluokkaansa (naiset alle 52 kg) vuodesta 2003 lähtien. Jokinen asuu Lahdessa ja on naimisissa toisen suomalaisen huippujudokan Valtteri Jokisen kanssa. Koulutukseltaan Jokinen on liiketalouden tradenomi, ja hän on toiminut aliupseerina Urheilukoulussa.[2]

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokinen aloitti judon 11-vuotiaana vuonna 1994. Ensimmäisiin ikäluokkansa arvokisoihin hän osallistui vuonna 1998 Maailman Nuorten Olympiapäivillä. Vuonna 2001 hän loukkasi polven eturistisiteen, ja seurasi lyhyt kilpailutauko. Keväällä 2005 Jokinen voitti ensimmäisen aikuisten maailmancupmitalinsa Moskovasta tultuaan kolmanneksi. Vuonna 2005 hän oli EM-kilpailuissa viides ja alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa kolmas. Seuraavan vuoden kotikisoissa tuloksena oli yhdeksäs sija. Vuoden 2007 keväällä alkoivat Pekingin olympiakarsinnat, joista Jokinen tavoitteli ranking-sijoitusta viiden eurooppalaisen naisjudokan joukkoon sarjassa alle 52 kg. Jokinen jäi lopulta ilman olympiapaikkaa sijoittuen karsinnassa sijalle 8.[3]

Pekingin karsintojen jälkeen Jokinen kävi olkapääleikkauksen ja teki paluu kilpatatameille keväälle 2009. Kuntoutuminen oli sujunut hyvin, sillä Jokinen otteli kevään 2009 EM-kilpailuissa pronssiotteluun asti, jossa kärsi viiden pisteen tappion Alankomaiden Kitty Bravikille. Syksyn 2009 MM-kisojen 16. sijan jälkeen edessä oli taas uusi olkapääleikkaus ja pitkä kuntoutusjakso. Keväällä 2010 Jokinen teki uuden paluun juuri Lontoon olympiakarsintojen alkaessa. Hän voitti lokakuussa Rotterdamin Grand Prix -kilpailun.[4] Istanbulin EM-kilpailuissa 2011 hän sijoittui viidenneksi hävittyään pronssiottelussa Britannian Sophie Coxille.[5] Hän ei lunastanut olympiapaikkaa varsinaisista karsinnoista, mutta selviytyi Lontoon olympialaisiin kansainvälisen judoliiton myönnettyä hänelle rankinglistan perusteella viimeisen kisapaikan.[6]

Jokinen putosi Lontoon olympialaisissa ensimmäisellä kierroksella hävittyään Albaniaa edustaneelle Majlinda Kelmendille ipponilla.[7] Seuraavana vuonna hän voitti Grand Slam -kilpailut Bakussa ja Moskovassa. Rio de Janeiron MM-kilpailuissa 2013 hän sijoittui viidenneksi hävittyään pronssiottelussa Japanin Yuki Hashimotolle[8]. Hän voitti Grand Prix -kilpailun Tbilisissä 2015 ja oli viides EM-kilpailuissa 2016.

Harjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokinen aloitti järjestelmällisen harjoitteluohjelmaan pohjautuvan harjoittelun noin 15-vuotiaana. Sitä ennen harrastuksiin kuuluivat jalkapallo ja laskettelu. Jokisen harjoitusohjelmaan on kuulunut judon lisäksi muun muassa juoksu, melonta, pyöräily, seinäkiipeily, jooga ja pilates.[9]

Saavutukset ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • EM 5. 2005, 2009, 2011, 2016
  • EM 7. 2008, 2012
  • EM 9. 2006
  • MM 5. 2013
  • MM 16. 2009
  • Masters / Grand Prix / Grand Slam -mitalit 6 kpl (4 kultaa, 1 hopea, 1 pronssi)
  • Maailmancup / Continental Open -mitalit 8 kpl (4 hopeaa, 4 pronssia)
  • alle 23-v. EM 3. 2005
  • sotilaiden maailmankisat 3. 2003, 2011
  • sotilaiden MM-kisat 3. 2013, 2016[10]
  • 11 naisten sarjan SM-kultaa (2000, 2002, 2003, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011, 2013)
  • Pohjoismaiden mestaruuskilpailut: 1. 2003 ja 2004, 2. 2009, 3. 2001 ja 2014
  • Puolustusvoimien vuoden 2004 varusmiesurheilija
  • Vuoden judoka 2005, 2009, 2010[11] ja 2011[12] (urheilutoimittajien valinta)
  • Opetusministeriön urheilija-apuraha vuonna 2010

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uutta voimaa valmennukseen ja koulutukseen: Jaana Jokinen ja Katri Maijala judolehti.fi. Viitattu 26.11.2017.
  2. Suvi Lempinen: Sundberg etsii olympiakarsintojen loppusuoralle samaa virettä kuin ennen loukkaantumista ESS.fi. 24.1.2016. Viitattu 27.11.2017.
  3. Sundbergin olkapää operoitiin yle.fi. Viitattu 27.11.2017.
  4. Jaana Sundberg otti kuin ottikin paikan Lontoon olympialaisiin www.judoliitto.fi. Viitattu 27.11.2017.
  5. Mitali karkasi jälleen Sundbergilta Yle Urheilu. 21.4.2011. Viitattu 2.8.2015.
  6. Jaana Sundberg otti kuin ottikin paikan Lontoon olympialaisiin 13.6.2012. Suomen Judoliitto. Viitattu 26.10.2014.
  7. Sundberg heti laulukuoroon olympiajudossa 29.7.2013. Yle Urheilu. Viitattu 7.9.2013.
  8. Sundberg lähellä jättipaukkua - japanilainen liian kova MM-pronssiottelussa 27.8.2013. Yle. Viitattu 7.9.2013.
  9. Jaana Sundberg kiipeää vaikka seinälle Rioon päästäkseen yle.fi. Viitattu 27.11.2017.
  10. Jaana Sundberg päätti judouransa sotilaiden MM-pronssiin: ”Huikea matka on ollut” Helsingin Sanomat. 10.12.2016. Viitattu 26.11.2017.
  11. Oman lajinsa Vuoden parhaat urheilijat 2010 on valittu jpnews.fi. 10.1.2011. Viitattu 7.9.2013.
  12. Lajien vuoden parhaat valittu 16.1.2012. Yle. Viitattu 7.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]