J. E. Huttunen
Juho Emil Huttunen (25. toukokuuta 1901 Rovaniemi – 1980 Helsinki) oli suomalainen sirkustaiteilija, hammasatleetti, lauluntekijä, keksijä ja kirjailija.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huttunen oli lähtöisin Rovaniemeltä taloudellisesti vaatimattomista olosuhteista. Hänen vanhempansa olivat Nurmeksesta muuttanut metsätyömies Olli Huttunen ja hänen rovaniemeläissyntyinen vaimonsa Ida Margareta Oikarainen. Vaikka Huttunen oli nuoruudessaan mukana paikallisen työväenyhdistyksen urheiluseurassa, osallistui hän Suomen sisällissotaan valkoisten puolella kuuluen muun muassa Petsamon valloitusta yrittäneeseen Thorsten Renvallin johtamaan retkikuntaan.[1]
Ensimmäiset akrobaattinumeronsa Huttunen antoi 15-vuotiaana Rovaniemen markkinoilla. Hän kiersi ensin pohjois-suomalaisilla metsätyömailla ja kansanjuhlissa esittämässä akrobatiaa ja laulamassa kupletteja. Varsinaisen sirkusuransa Huttunen aloitti vuonna 1925 kuuluen eri sirkuksiin. Huttunen oli kuuluisa varsinkin hammastempuistaan: hän saattoi vetää autoa hampaillaan tai tanssia musiikin tahdissa pitäen samalla suussaan parimetriä pitkää tankoa, jonka päässä lapsi istui polkupyörän istumatelineessä. Huttunen esitti myös itse sanoittamiaan lauluja ja kirjoitti runoja. Erityisen mielellään Huttunen esiintyi Kanadassa ja Yhdysvalloissa, jonne hänen perheenjäseniään, muun muassa kaksi hänen sisartaan, oli muuttanut. Huttunen itse oli poikamies.[2]
Huttusen keksintöihin kuuluivat jarrut suksiin ja laivoihin, perheenemäntiä varten kehitetty harja jossa oli varressa vesisäiliö, torimyyjille tarkoitetut tyhjiöpohjilla varustetut kengät sekä myös maan vetovoiman ja avaruussähkön voimalla toiminut ”ikiliikkuja”.
Kirjailija Pentti Haanpää muokkasi vuonna 1946 ilmestyneen romaanin Sirkussankari Huttusen omaelämäkerrallisen käsikirjoituksen pohjalta. He sopivat, että Huttunen saisi vain kymmenesosan tekijänpalkkiosta ja Haanpää loput. Huttunen vaati myöhemmin turhaan oman osuutensa suurentamista, koska kertoi suostuneensa sopimukseen humalassa.[3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Humoristia y.m. lauluja : 1 vihko. Tekijä, Pori, 2. painos 1928
- Humoristia y.m. lauluja : 2 vihko. Tekijä, Pori, 2. painos 1928
- Humoristia y.m. lauluja : 3 vihko. Tekijä, Pori
- Surmanlento. 8 vihko. Tekijä, Oulu 1931
- Humoristisia- y.m. lauluja. 5. painos Tekijä, Viipuri 1934. 12. painos Viipuri 1937
- Humoristisia- y.m. lauluja. N:o 1. Tekijä, Viipuri 1938, 10. painos Hämeenlinna 1939, 18. painos 1940
- Humoristisia- y.m. lauluja. N:o 2. Tekijä, Viipuri 1938, 11. painos Hämeenlinna 1939, 14. painos 1940
- Huumorilaulu Hailuodon elämästä. Tekijä, Oulu 1946
- Sirkussankari : romaani sirkuselämästä. Matkakirja, Helsinki 1946
- XV olympia-kisat v. 1952 : kulta-runot. Tekijä 1952
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huttusen elämäkerta on julkaistu kirjassa Leivän tähden : suomalaisen työn historiaa, toim. Pekka Laaksonen, Laura Junnila ja Juha Nirkko. Kansanelämän kuvauksia 42. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1995 ISBN 9517178549
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- J. E. Huttunen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- Pekka Laaksonen : Se pyörii sittenkin - Suomalaisia keksijäoriginelleja (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuussaari, Eero Heimosodat 1918-1922 I : Taistelu Petsamosta, Suomen heimosoturien liitto. Helsinki 1939.
- ↑ Leivän tähden : suomalaisen työn historiaa, s. 315-326
- ↑ Vesa Karonen: Kaunotar ja sirkussankari harhakuvien jäljillä (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 6.4.1985, HS Aikakone. Viitattu 21.3.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hammasatleetti Huttunen vetämässä autoa Suomalaisella Luistinradalla 13.1.1934, Helsingin Sanomat, 14.01.1934, nro 12, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Kalamiesalan viimeisin viisaus. Keksintö, joka kyllä on kokeilua vailla, mutta keksijän uskon mukaan oikea ihme, Suomen Kuvalehti, 14.04.1934, nro 16, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot