Ivar Thomé

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivar Thomé

Ivar Alfred Thomé (11. joulukuuta 1882 Alajärvi – 1. helmikuuta 1918 Vihti) oli suomalainen arkkitehti,[1] Valter Thomén veli ja työtoveri. Hän kuoli sisällissodan alkupäivinä joukkosurmassa Vihdin Nummelassa.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomé kuului poikkeuksellisen lahjakkaaseen veljessarjaan, jossa Verner Thomé oli taidemaalari, William Thomé Thomén metsäkonttorin, myöhemmin Thomesto, perustaja, ja Valter Thomé jo näyttöä antanut arkkitehti.[2] Veljesten isä oli aluemetsänhoitaja Johan Henrik Thomé, joka oli valmistunut Evon metsäopiston ensimmäiseltä kurssilta. Isän virkatyön vuoksi perhe asui isän virkatalossa Mustakorven torpassa Alajärvellä, jossa pojat varttuivat.[3] Sukutarinan mukaan isänpuoleisen suvun esi-isä oli päätynyt Skotlannista merimiehenä Ruotsiin, ja hänen jälkeläisistään monet hakeutuivat virkamiehiksi, yksi Suomeen. Veljessarjan isä Johan Henrik syntyi 1839 ja valmistui metsänhoitajaksi. Hän avioitui 1871 serkkunsa Agnes Wallinin kanssa 1864. Perheeseen syntyi neljä poikaa ja neljä tyttöä.[4] Perheen lapset saivat alkuun opetusta kotona, jossa heitä opetti pääasiassa äidin naimaton sisar Helena Wallin ja hänen ohellaan isä.[5]

Perhe oli ruotsinkielinen, mutta täysin suomenkielisessä ympäristössä lapset oppivat suomen, tosin pohjalaisella murteella.[6] Kaikki pojat lähetettiin aikanaan Ouluun ruotsinkieliseen lyseoon Svenska lyceum i Uleåborg, Ivar vuonna 1892.[7] Koulumenestys oli hänellä koulun loppuun suorittaneista veljeksistä huonoin, Verner keskeytti lyseon.[8] Ivar aloitti arkkitehtiopinnot Helsingissä, mutta koska uuden lain nojalla oli vaara joutua kutsuntoihin eikä nuoren miesten lakkoilu tuottanut tulosta, hän siirtyi 1904 Ruotsiin, jossa hän jatkoi opintoja Tukholman teknillisessä korkeakoulussa.[9] Kun tilanne kutsuntojen osalta muuttui Ivar palasi Suomeen.[10]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivar valmistui arkkitehdiksi 1907. Valter Thomé oli toiminut jo vuosia arkkitehtina, ja Ivar tuli hänen toimistoonsa apulaiseksi. Vuonna 1911 he perustivat yhteisen toimiston Arkitekturbyrå Valter & Ivar Thomé taloon, jonka nykyinen osoite on Eteläranta 12. Veljeksistä Valter oli suurten linjojen mies, joka suunnitteli asemakaavoja ja julkisivuja, Ivar taas arkkitehtina yksityiskohtiin paneutuva esteetikko.[11] Toimisto piirsi erityisesti pankkeja ja apteekkeja, ja Ivarin vastuulla oli pankkisalien ja apteekkien sisustus. Lisäksi hän piirsi pientaloja ja suunnitteli liikemerkkejä, teollisten tuotteiden pakkauksia ja jopa leluja, joita oli esillä vuoden 1908 teollisuusnäyttelyssä. Veljekset Ivar ja Verner pitivät yhteisnäyttelyn vuonna 1910 Ateneumissa, mutta Ivarin työt eivät saaneet kovin lämmintä vastaanottoa, Verner taas todettiin nousevaksi kyvyksi. Ivar voitti 1913 kesäasuntojen suunnittelukilpailun ja menestyi 1914 työväen asuntojen suunnittelukilpailussa. Hän jäi kuitenkin sekä arkkitehtina että taiteilijana veljiensä Valterin ja Vernerin varjoon.[12] Valter ja Ivar Thomén toimistoa työllisti Serlachius Mäntässä, jonne he suunnittelivat useita rakennuksia ja asemakaavan. Toinen heitä työllistänyt suuryritys oli Ahlström, ja he toimivat yrityksen pääarkkitehteina Varkaudessa, Noormarkussa ja Karhulassa.[13]

Ivar oli veljeksistä nuorin, ja hän oli käytökseltään tasapainoisin ja hillityin, "hyvä ja hiljainen luonne", kuten William Udd sanoi. Ivar avioitui veljeksistä ensimmäisenä, vuonna 1911 Sigrid Rotkirchin kanssa, jonka isä oli rautatievirkamies. He saivat kolme lasta.[14]

Valter Thomé osti 1913 Kirkkonummelta Medvastön ratsutilan, mutta vielä saman vuoden aikana muut veljet tulivat tilan omistajiksi muodostetun osakeyhtiön kautta,[15] jonka isännöitsijäksi tuli alkuun Ivar. Veljesten vakituiset asunnot olivat kuitenkin Helsingissä, Ivarin perhe asui Pursimiehenkatu 27:n suuressa jugendtalossa.[16]

Stockmannin tavaratalon suunnittelukilpailun voittanut Valter & Ivar Thomén työ. Sen pohjalta piirustukset teki Sigurd Frosterus.

Vernerin ja Ivarin toimisto sai ajan myötä mainetta ja menestyi. He voittivat aikakauden merkittävimmän suomalaisen arkkitehtikilpailun, Heikinkadun (Mannerheimintien) varteen rakennettavan Stockmannin tavaratalon. Toiseksi tuli Sigurd Frosterus. Suunnitelmissa oli myös Vanhan ylioppilastalon purkaminen, ja hahmotelma sen tilalle tulevasta rakennuksesta oli jo tehty. Se hanke kuitenkin hautautui, koska ylioppilaskunta ei halunnut purkaa vanhaa rakennusta.[17] Frosteruksen vastuulle tuli aikanaan suunnitella tavaratalo Thoméiden suunnitelman pohjalta.[18]

Kun työt vähenivät, Valter ja Ivar piirsivät Medvastön tilalle 22-vuotiaana kuolleen sisarensa Agnes Maria Thomén muistolle omistettavan lastenkodin, Maja Thomés Barnhem å Medvastö. Sen talouden pohjaksi he olivat perustaneet rahaston. Piirustukset oli päivätty tammikuulle 1918. Se oli heidän viimeinen työnsä ja jäi toteuttamatta.[19] Ivar oli jo edellisenä syksynä hakeutunut Hämeenlinnaan kaupunginarkkitehdiksi, kun Verner suunnitteli oman toimiston perustamista Pietariin.[20]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme Thomén veljestä, William, Valter ja Ivar, lähtivät Helsingistä 30. tammikuuta 1918 pyrkimään kohti pohjoista rintaman taakse valkoisten riveihin. Ryhmässä oli heidän lisäkseen arkkitehti Väinö Hollo, metsänhoitaja Frans Wegelius, metsäylioppilas Erik Castrén ja lainopin ylioppilas Väinö Vuoristo.[21] Arkkitehti J. S. Sirén ei perhesyistä lähtenyt mukaan vastoin alkuperäistä suunnitelmaa.[22] Aseistettu ryhmä jäi kiinni Nummelassa, ja heidät vietiin työväentalo Rientolaan.[23] Hyvinkääläisen radikaalipunaisen Lauri Karan johtama joukko surmasi ryhmän 1. helmikuuta maltillista työväenliikettä edustavan Edvard Helteen voimakkaasta vastustuksesta huolimatta. Ruumiit haudattiin samaan suohautaan Koivissiltaan, johon oli samana päivänä haudattu toinen valkoisten ryhmä.[24] Kaikki ruumiit siirrettiin myöhemmin Helsinkiin, ja Thomét haudattiin 1. maaliskuuta Hietaniemen hautausmaalle.[25] Ystävät teettivät haudalle jykevän muistomerkin[26].

Thomén veljeksistä kirjan kirjoittanut Marko Paavilainen sanoo, että toisin kuin aikalaislähteissä oli kirjoitettu, Thoméiden ryhmää ei pahoinpidelty Rientolassa eikä heitä kidutettu surmapaikalla, mikä ilmenee ruumiinavaukset tehneiden lääkärien selostuksista.[27]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen sotasurmat. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 13.2.2016.
  2. ↑ Paavilainen, s. 8–9.
  3. ↑ Paavilainen, s. 17.
  4. ↑ Paavilainen, s. 22–23.
  5. ↑ Paavilainen, s. 29–30.
  6. ↑ Paavilainen, s. 30.
  7. ↑ Paavilainen, s. 34
  8. ↑ Paavilainen, s. 36, 34.
  9. ↑ Paavilainen, s. 51.
  10. ↑ Paavilainen, s. 53.
  11. ↑ Paavilainen, s. 68.
  12. ↑ Paavilainen, s. 70–71.
  13. ↑ Paavilainen, s. 72.
  14. ↑ Paavilainen, s. 78
  15. ↑ Paavilainen, s. 83.
  16. ↑ Paavilainen, s. 86.
  17. ↑ Paavilainen, s. 90–91.
  18. ↑ Paavilainen, s. 243.
  19. ↑ Paavilainen, s. 79, 99.
  20. ↑ Paavilainen, s. 98.
  21. ↑ Paavilainen, s. 109–110.
  22. ↑ Paavilainen, s. 109.
  23. ↑ Paavilainen, s. 120.
  24. ↑ Paavilainen, s. 139, 141.
  25. ↑ Paavilainen, s. 155–158.
  26. ↑ Paavilainen, s. 234–235.
  27. ↑ Paavilainen, s. 153–154.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ivar_Thomé&oldid=21991667”