Ivan Pidkovin muistopatsas (Lviv)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivan Pidkovin muistopatsas
Pamjatnyk Ivanu Pidkovi
Nimi Ivan Pidkovin muistopatsas
Pamjatnyk Ivanu Pidkovi
Tekijä kuvanveistäjä Petro Kulyk
ja arkkitehti Volodymyr Bljusjuk
Valmistumisvuosi valmistui vuonna 1981
pystytettiin vuonna 1982
Taiteenlaji kuvanveisto
Sijainti Ivan Pidkovin aukio
Paikkakunta Lviv, Ukraina Ukraina
Koordinaatit

Ivan Pidkovin muistopatsas (ukr. Пам'ятник Івану Підкові (Львів), Pamjatnyk Ivanu Pidkovi (Lviv)) on Ukrainan ja Moldovan[1] itsenäisyyden puolesta taistelleen hetmanin Ivan Pidkovin muotokuvapatsas Lvivin vanhassakaupungissa, Länsi-Ukrainassa.[2]

Muistopatsaan saanti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasakkapäällikkö Ivan Pidkov jäi historiaan turkkilaisia anastajia vastaan käytyjen vapaustaistelujen sankarina.[3] Hänet teloitettiin julkisesti turkkilaisorjuuttajien uhkavaatimuksista[4] ja Puolan valtiopäivien määräyksestä 16. kesäkuuta 1578 Lvivissä keskeisellä Rynok-aukiolla.[5] Vuonna 1946 hänen mukaansa nimettiin kaupungin yksi pienimmistä aukioista ja kuvanveistäjä Petro Kulyk valmisti ensimmäisen Pidkovin patsaan näyttelyyn ”Lvivin taiteilijat”,[6] joka järjestettiin 18. marraskuuta 1981 Kiovassa.[4][7] Näyttelyn jälkeen taiteilija lahjoitti veistoksen Lvivin kaupungille, ja ensi alkuun pidettiin Rynok-aukiota paikkana, jonne se voitaisiin asentaa. Toukokuussa 1982 Lvivin kaupungin arkkitehtuuri- ja suunnitteluosaston arkkitehti- ja taiteilijaneuvosto hyväksyi[8] lopulliseksi paikaksi Kulykin tekemälle monumentille Ivan Pidkovin kunniaksi nimetyn aukion.[6][8] Joidenkin lähteiden mukaan patsasta ei asennettu Rynok-aukiolle, koska varsinaisella teloituspaikalla oli jo veistos merenjumalatar Amfitritesta.[4]

Ajatus muistomerkin pystyttämisestä syntyi sen jälkeen, kun Ukrainan SNT:n ministerineuvosto hyväksyi 18. syyskuuta 1965 päätöksen kasakkojen historiaan liittyvien muistomerkkien säilyttämisestä. Patsas Pidkoville oli yksi niistä, joka lueteltiin ministerineuvoston päätöslauselmassa ”Zaporižžjan historiaan liittyvien monumenttien säilyttämisestä”. Tarinan mukaan kun haettiin petturin käden kautta vangiksi joutuneen, kuolemaantuomitun ja surmatun Pidkovin ruumis, siihen ensin ommeltiin takaisin hänen päänsä. Tämän jälkeen vainaja laitettiin vihreään arkkuun, jonka hän oli väitettävästi itse valmistanut, ja vietiin läheiseen taivaaseenastumisen kirkkoon, jossa hänet haudattiin kryptaan.[9] Kuusi kuukautta myöhemmin kasakat kuitenkin olivat varastaneet hänen arkkunsa ruumineen ja kuljettaneet ne Kaniviin, jossa he hautasivat päällikkönsä ortodoksiseen luostariin lähellä Tšernetša Hora -nimistä kukkulaa.[10][11]

Muistopatsaan kuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monumentti koostuu kahdesta päällekkäisestä kivipalkasta kootusta jalustasta ja metallista valetusta päällikön muotokuvasta. Pidkovin pronssinen pää hiussäikeineen on asetettu päällimmäiseksi louhituille kivipalikoille niin, että patsaan pitkät riippuvat viikset koskettavat jalustaa. Metallikirjaimilla kirjoitettu hetmanin etunimi ”Ivan” on kiinnitetty muotokuvan alle kiveen, ja sukunimen paikalla siinä on metallinen hevosenkenkä kasakoiden antaman samasanaisen lempinimen innoittamana.[12] Legendan mukaan kasakkajohtaja tunnettiin upeasta ratsastustaidostaan, ja hän ratsasti oriilla niin kovaa, että niiden kengät rikkoutuivat. Pidkovilla oli uskomaton fyysinen voima ja paljain käsin hän saattoi helpostikin taivuttaa hevosenkengät. Näiden piirteiden ansiosta sanotaan hänen saaneen johtavan aseman Zaporižžjan kasakkojen joukossa, joka hallitsi Etelä-Ukrainaa ja suurta osaa Dnestrjokea ympäröivästä alueesta. Patsaskokoelmaan kuuluu vielä pieni tykin piippu, jonka vieressä on useita kanuunankuulia. Omistusteksti, joka on kaiverrettu vanhaan tyyliteltyyn puolisääntöön, oli alun perin seuraava: ”Ivan Pidkov on Venäjän, Ukrainan ja Moldavian kansojen yhteisen taistelun sankari turkkilaisia orjuuttajia vastaan. Puolan aatelisto teloitti hänet Lvivissä. 16. kesäkuuta 1578.”

Sana ”Venäjä”, joka oli tekstiin lisätty kolme tai neljä päivää patsaan pystyttämisen jälkeen[12], peitettiin 1990-luvun alussa metalliseoksella, jonka keskellä oli hevosenkenkä ja sivuilla koiranheisioksia.[8]

  1. Площа Івана Підкови (Ivan Pidkovin aukio) igotoworld.com. Viitattu 30.08.2022. (ukrainaksi)
  2. Площа Підкови In: Енциклопедія львівських вулиць (Pidkovin aukio Lvivin katujen tietosanakirjassa) Lvivin katujen tietosanakirja lvivforever.org.ua. Viitattu 30.08.2022. (ukrainaksi)
  3. Пам'ятник Івану Підкові (Ivan Pidkovin muistopatsas) igotoworld.com. Viitattu 30.08.2022. (ukrainaksi)
  4. a b c Creating A Hero – The Execution of Ivan Pidkova in Lviv’s Rynok Square (Lviv: The History of One City Part 36) (Sankarin luominen – Ivan Pidkovin teloitus Lvivin Rynok-aukiolla (Lviv: Yhden kaupungin historia, osa 36)) 31.3.2016. Europe Between East And West. Viitattu 30.08.2022. (englanniksi)
  5. Львів - Пам'ятник Івану Підкові у Львові (Lviv - Ivan Pidkovin muistomerkki Lvivissä) lvivtour.com. Viitattu 30.08.2022. (ukrainaksi)
  6. a b Maria Klimko: Одна з найменших у Львові: цікаві факти про площу Підкови та раритетні фото (Yksi Lvivin pienimmistä: mielenkiintoisia faktoja Pidkovyn aukiosta ja harvinaisia valokuvia) zaxid.net. 11.12.2020. Viitattu 30.08.2022. (ukrainaksi)
  7. Пам’ятник Івану Підкові у Львові (Ivan Pidkovin muistopatsas Lvivissä) 19.3.2011. photo-lviv.in.ua. Viitattu 30.08.2022. (ukrainaksi)
  8. a b c Pl. Pidkovy – monument to Ivan Pidkova. By Sources: Ігор Мельник, Роман Масик, Пам'ятники та меморіальні таблиці міста Львова, (Львів: Апріорі, 2012), 40-42 (Pl. Pidkovy – muistopatsas Ivan Pidkoville. Lähteen Ihor Melnyk, Roman Masyk, Lvivin kaupungin muistomerkit ja muistotaulut, (Lviv: Apriori, 2012), 40-42 mukaan) lvivcenter.org. Viitattu 30.08.2022. (englanniksi)
  9. Petro Radkovets: Там львівський дух святий витає. Історія площі, на якій знесли костел (Siellä leijuu Lvivin pyhä henki. Historia aukiosta, jossa kirkko purettiin) tvoemisto.tv. 23.07.2022. Viitattu 30.08.2022. (ukrainaksi)
  10. Myroslav Mamtšak: Флотоводці України. Іван Підкова, гетьман запорозького козацтва (Ukrainan laivaston komentajat. Ivan Pidkov, Zaporižžjan kasakkojen hetmani) Бібліотека сайту "Українське життя в Севастополі". Viitattu 30.08.2022. (ukrainaksi)
  11. Публічна смерть. 16 червня 1578 року було привселюдно страчено Івана Підкову (Julkinen kuolema. Ivan Pidkov teloitettiin julkisesti 16. kesäkuuta 1578) 21.06.2012. meest-online.com. Arkistoitu 30.8.2022. Viitattu 30.08.2022. (ukrainaksi)
  12. a b Vasyl Pavliv: «Петро Кулик: під знаком Івана Підкови». ("Petro Kulyk: Ivan Pidkovin muistopatsaan rinnalla".) ukrpohliad.org. 26.09.2020. Viitattu 30.08.2022. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]