Itajara
| Itajara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Tribus: | Epinephelini |
| Suku: | Epinephelus |
| Laji: | itajara |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Epinephelus itajara |
|
| Synonyymit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
Itajara eli raitameriahven[4] (Epinephelus itajara) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva meri- ja murtovesissä elävä kalalaji.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itajaran pituus on tavallisesti 150 senttimetrin luokkaa ja voi maksimissaan olla noin 250 senttimetriä. Laji voi painaa jopa 455 kilogrammaa.[2] Sen väritys vaihtelee synkänvihreästä, harmaasta tai tummankeltaisesta ruskeaan. Ruumis on vankkarakenteinen ja sen leveys on mitaltaan puolet pituudesta. Pää on leveä ja silmät ovat pienet.[5] Lajilla on selkäevässään 11 piikkiruotoa ja 15–16 pehmeää ruotoa. Peräevässä on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa.[2] Rintaevät ja pyrstöevä ovat pyöreäreunaiset. Selkäevän etuosan ja peräevän kannoissa on ohutta ihoa ja suomuja.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itajaraa tavataan Atlantin valtamerellä Floridan koillisosista länteen, Yhdysvaltain rannikkoa pitkin etelään, koko Meksikonlahdella ja Karibianmerellä, Etelä-Amerikan rannikkoa pitkin Brasilian Santa Catarinaan asti ja idässä Länsi-Afrikan rannikkoa pitkin Senegalista Angolan Cabindaan asti. Tyynenmeren alapopulaatiot ovat todennäköisesti Epinephelus quinquefasciatus -lajia. Itajaran elinympäristöjä ovat pääasiassa kovat riutat ja mangrovealueet.[1] Se elää korkeintaan 100 metrin syvyydessä vedenpinnasta ja yleensä korkeintaan 46 metrin syvyydessä.[2]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itajaran ravintoa ovat pääasiassa kalat, ravut ja äyriäiset.[1] Lajin kutu tapahtuu pääasiassa heinäkuun ja syyskuun välisenä aikana.[6][7] Kuun vaiheet vaikuttavat lisääntymiseen suuresti.[6] Aikuiset yksilöt muuttavat lisääntymispaikoille heinäkuussa jopa 500 kilometrin päästä ja jäävät sinne lokakuun puoliväliin asti.[1] Meksikonlahden itäosassa koiraiden on havaittu tulevan sukukypsiksi 110–115 senttimetrin mittaisina ja neli–kuusivuotiaina, naaraiden taas 120–135 senttimetrin mittaisina ja kuusi- tai seitsenvuotiaina. Itajaran on havaittu samoissa tutkimuksissa voivan elää ainakin 37 vuoden ikäiseksi,[7] mutta todennäköisesti korkein mahdollinen elinikä on lähempänä 50 vuotta.[6]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itajaraa kalastetaan voimakkaasti kautta sen levinneisyysalueen.[1] Lajia pyydetään pääasiassa sukelluskalastamalla.[2] Se on erittäin herkkä liikakalastuksen vaikutuksille, ja esimerkiksi Yhdysvaltain koillisosassa sen lukumäärät laskivat 1950-luvulta 1990-luvulle vähintään 84 prosentilla. Vuonna 2016 julkaistun kanta-arvion mukaan se oli 1950-luvulta vuoteen 2014 vähentynyt alueella noin 33 prosenttia. Itajaran täydellinen pyydystämiskielto astui Yhdysvaltain vesillä voimaan 1990 ja Yhdysvaltain Karibianmerellä 1993.[1] Vuonna 2015 itajara saatiin ensi kertaa lisääntymään vankeudessa.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taksonomian lähde tribusten sukuihin asti: Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 447. Fifth edition. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 28.6.2020). (englanniksi)
- Taksonomian lähde sukujen lajeista alaspäin: Epinephelus itajara (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 28.6.2020. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Bertoncini, A.A., Aguilar-Perera, A., Barreiros, J., Craig, M.T., Ferreira, B. & Koenig, C.: Epinephelus itajara IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Epinephelus itajara (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 28.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Synonyms of Epinephelus itajara FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 28.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ a b Robins, Robert H.: Atlantic goliath grouper fact file Arkive. Arkistoitu 11.7.2017. Viitattu 30.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Robins, Robert H.: Epinephelus itajara Discover Fishes. Floridan luonnonhistoriallinen museo. Viitattu 30.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Bullock, L.H.; Murphy, M.D.; Godcharles, M.F. & Mitchell, M.E.: Age, growth, and reproduction of jewfish Epinephelus itajara in the eastern Gulf of Mexico. Fishery Bulletin, 1992. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 30.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Goliath grouper managed to be bred in captivity FIS. 23.6.2015. Viitattu 30.6.2020. (englanniksi)