Itämerentorni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Itämerentorni
Itämerentorni kuvattuna Itämerentorilta.
Itämerentorni kuvattuna Itämerentorilta.
Osoite Itämerentori 2
00180 Helsinki[1]
Sijainti Ruoholahti
Koordinaatit 60°09′51″N, 24°54′51″E
Rakennustyyppi toimistorakennus
Valmistumisvuosi 2000[2]
Suunnittelija Pekka Helin[2]
Omistaja Exilion Capital Oy[3]
Käyttäjä SITRA
Runkorakenne teräsbetoni[4]
Julkisivumateriaali lasi, COR-TEN-teräs[4]
Korkeus 65,7 metriä[1]
Kerrosluku 18 (joista 2 maan alla)[2]
Bruttoala 32 155m²[2]
Kerrosala 18 900m²[2]
Tilavuus 142 000m³[2]
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Itämerentorni on Helsingin Ruoholahdessa sijaitseva korkea toimistotalo. Se on osa Kiinteistö Oy Itämerentoria johon kuuluu myös matalampi, kaarevamuotoinen rakennus tornin juuressa. Rakennus toimii SITRA:n sekä PricewaterhouseCoopersin konttorina. Rakennus on aivan Länsiväylän vieressä Itämerentorilla. Rakennuksen korkeus on 66 metriä ja siinä on 18 kerrosta. Talo on valmistunut vuonna 2000, ja sen suunnitteli arkkitehti Pekka Helin. Rakennukselle myönnettiin vuonna 2000 vuoden teräsrakennepalkinto[5].

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennuksessa työskentelee noin 600 henkilöä (2004). Rakennuksen matalassa osassa on kolme sisäpihan ympärille kiertyvää viisikerroksista toimistosiipeä sekä työterveysasema. Tornitalossa on toimistotiloja ja ylimmässä kerroksessa sijaitsee neuvottelutiloja ja saunaosasto. Pohjakerroksessa sijaitsevat aulatilat ja neuvottelutilat. Keskellä rakennusta on lähes tuhannen neliömetrin suuruinen katettu lämmin sisäpiha. Rakennuksen kahdessa kellarikerroksessa sijaitsevat tekniset tilat, varastot ja sosiaalitilat.[4] Maan alle on myös rakennettu 370 paikkainen parkkihalli[1].

Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Etera ja Suomen itsenäisyyden juhlarahasto myi rakennuksen vuonna 2012 Exilion Capital Oy:lle yhteensä 85 miljoonan euron hintaan. Kaupan yhteydessä toimistotornin tilat jäivät edelleen SITRA:n käyttöön[3]. Matalammassa rakennuksen osassa toimii S-market Ruoholahti.[6]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkorakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennuksen runko koostuu teräspilareista ja -palkeista sekä teräsbetonisesta välipohjaelementeistä. Kellarikerrokset on toteutettu paikallavalaen. Välipohjat ja Itämerentorin toritason kansi ovat jälkijännitettyjä paikallavalurakenteita. Galleria on katettu jännemitaltaan 30-metrisellä, kaarevalla teräs-lasirakenteella. Pihaa reunustavat lasiseinäiset toimistotilat siroine paalumaisine teräs-lasiseinineen.[4]

Julkisivu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennuksen julkisivuna on käytetty kaksoisjulkisivurakennetta. Valintaan päädyttiin kaupunkikuvallisten ja arkkitehtonisten syiden lisäksi pyrkimys saada säästöä LVI-tekniikan investoinneissa ja energiankulutuksessa. Lisäksi haluttiin vähentää ulkoseiniin ja sen yksityiskohtiin kohdistuvaa sään vaikutusta, pienentää hoito- ja ylläpitokustannuksia sekä parantaa melusuojaa ja tietoturvaa.[4]

Päämateriaalina käytettiin COR-TEN-terästä, joka toimii linkkinä alueen vanhojen teollisuusrakennusten tiiliarkkitehtuurin ja hight-tech-rakennusten välillä. Materiaalin käyttöä puolsivat myös sen ekologiset ominaisuudet, kuten täydellinen kierrätettävyys. Päälimmäiset teräspinnat ovat 1,5 mm:n COR-TEK-kasetteja ja sisemmät levyt 1,0 mm:n paksuisia, pieniaaltoista poimulevyä. COR-TEN-terästä on julkisivun säleiköissä, muototeräksissä, vesipellityksissä, kasettien kiinnitysorsissa sekä osittain kantavissa pilareissa. Tornin julkisivussa on käytetty myös haponkestävää terästä, jonka tarkoitus on keventää julkisivun ilmettä.[4]

Ulkoseinät on rakennettu termorankarakenteisista, nauhamaisista kevytelementeistä, jotka on tuettu holvien välisiin INP-rankoihin. Lasituksena on käytetty 6–8 mm:n karkaistua lasia ja kaarevassa osassa laminoitua lasia. Käytetyt lasilevyt ovat kooltaan keskimäärin 2692 x 855 mm. Yhden lasilevyn paino on noin 30 kg. Ikkunoissa on kiinteät ikkunat, joiden tuuletusaukot avautuvat 925 mm leveään välitilaan, jossa on painovoimainen tuuletus. Ikkunoihin on asennettu moottoroidut kaihtimet. Kaksoisjulkisivun huolto tapahtuu vesikatolle asennetuista ulokepalkkeista käsin.[4][2]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miettinen Esko: Metallijulkisivut arkkitehtuurissa. Tampere: Teräsrakenneyhdistys : Rakennustieto, 2004. ISBN 951-682-733-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Itämerentori (html) Emporis. Viitattu 27.9.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Miettinen 2004: s.94.
  3. a b Exilion osti Ruoholahden maamerkkikiinteistön (pdf) 29.4.2012. Exilion. Viitattu 13.10.2017.
  4. a b c d e f g Miettinen 2004: s.92.
  5. Teräsrakennepalkinnot 1980-2011 (html) 24.11.2011. Teräsrakenneyhdistys. Viitattu 27.9.2013.
  6. Exilion osti 85 miljoonalla ison toimistokiinteistön Ruoholahdesta (html) 29.4.2012. Rakennuslehti. Viitattu 27.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]