Isoviiksisiippa
| Isoviiksisiippa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Siipat Vespertilionidae |
| Alaheimo: | Myotinae[3] |
| Suku: | Aitosiipat[4] Myotis |
| Laji: | brandtii[3] |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myotis brandtii |
|
| Synonyymit | |
 Isoviiksisiippan levinneisyys |
|
| Alalajit [3] | |
|
|
| Katso myös | |
Isoviiksisiippa eli vanhalta nimeltään brandtinviiksisiippa[6] (Myotis brandtii) on lepakkolaji, joka kuuluu siippojen heimoon. Se luokiteltiin vuoteen 1970 asti viiksisiipan (Myotis mystacinus) alalajiksi.[3][7] Laji on saanut tieteellisen nimensä saksalaisen luonnontieteilijän Johann Friedrich von Brandtin mukaan. Isoviiksisiippa on Suomessa rauhoitettu, ja sen laskennallinen arvo on 101 euroa.[8]
Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isoviiksisiipan pään ja vartalon yhteispituus on 37–51 mm,[9] korva noin 15 mm ja siipien kärkiväli 19–22,5 cm[9]. Se painaa tyypillisesti 4–10 grammaa.[10][11] Se on pitkäkarvainen, kullanruskea ja vatsapuolelta kellertävän vaaleanharmaa. Korvat ja siivet ovat ruskeat ja suhteellisen vaaleat.[12] Lennossa sitä on hyvin vaikea erottaa vesisiipasta.[12] Erona viiksisiippaan ovat korvan edessä olevan ulokkeen eli traguksen muoto, hampaat ja penis sekä turkin ja siipien vaaleampi väri.[9][10] Nimensä mukaisesti isoviiksisiippa on viiksisiippaa hieman kookkaampi.[9]
Äänet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isoviiksisiipan kaikuluotausäänet ovat lähes samanlaiset kuin viiksisiipalla.[12]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isoviiksisiippaa tavataan Keski- ja Itä-Euroopassa, Skandinavian eteläosissa sekä Aasian puolella samoilla leveysasteilla Kiinassa, Mongoliassa, Kazakstanissa ja Koreassa sekä Venäjän Kamtšatkan niemimaalla ja Kuriileilla.[1][3] Esiintymisalueen länsiosan yksilöt ovat M. brandtii brandtii -alalajia ja itäosan M. b. gracilis -alalajia.[1] Isoviiksisiippa ei tee pitkiä muuttomatkoja. Suurin todettu siirtymä on ollut noin 200 kilometriä.[13]
Isoviiksisiippa on Suomen yleisimpiä lepakkolajeja. Sitä tavataan Kainuun korkeudelle asti, ja levinneisyyden painopiste on maan itäosissa.[14]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isoviiksisiippa elää metsissä, ja sitä nähdään vain harvoin kaupunkialueilla.[12] Loppukesällä ja syksyllä se saalistaa myös rannoilla vesistöjen yläpuolella, vesisiipan tapaan.[15] Saalistusalueet ovat yleensä vain parinsadan metrin päässä päiväpiilosta.[6] Päiväpiiloinaan laji käyttää puunkoloja, linnunpönttöjä, rakennuksia ja siltojen alusia.[15] Talvehtimispaikkoina se suosii ainakin luolia, kellareita, kaivoksia ja tunneleita. Kaikkia talvehtimispaikkoja ei tunneta.[10] Suomessa siippojen talvihorros alkaa lokakuussa ja päättyy vapun tienoilla.[6]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkukesällä isoviiksisiipat saalistavat yleensä yksin, mutta syksyn lähestyessä ne siirtyvät ryhmittäin vesistöjen läheisyyteen.[6] Isoviiksisiippa syö pieniä ja kevyitä hyönteisiä, kuten yöperhosia, vesiperhosia, korentoja, kärpäsiä ja hyttysiä.[16][15] Se pysyttelee lentäessään suhteellisen korkealla,[15] usein puunlatvojen tasalla.[9] Se on vesisiippaa taitavampi lentäjä.[12] Pienikokoiset saaliit se nappaa suoraan hampaisiinsa, mutta suurempien eläinten kiinnipitelyssä se käyttää myös takajalkojaan ja häntäänsä.[6]
Lisääntyminen ja elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isoviiksisiipat parittelevat syksyllä, ennen horrokseen vaipumista.[15] Sikiönkehitys alkaa kuitenkin vasta keväällä,[15] sillä siittiöt ovat talven ajaksi varastoituneina naaraan kohtuun.[6] Naaraat kerääntyvät 20–60 yksilön lisääntymislaumoihin kesällä. Ne synnyttävät kukin yhden poikasen kesä- tai heinäkuussa, 2,5 kuukauden tiineysajan jälkeen.[6] Poikanen oppii lentämään noin kolmeviikkoisena, ja kuuden viikon iässä se pystyy saalistamaan itse ruokansa.[10]
Viiksisiipat tulevat sukukypsiksi luultavasti vuoden ikäisinä.[6] Vanhin tunnettu isoviiksisiippa on ollut siperialainen yksilö, jonka tiedetään rengastustietojen perusteella eläneen peräti 41-vuotiaaksi.[11][17] Pienelle nisäkkäälle poikkeuksellisen korkeaan ikään on saattanut vaikuttaa pitkä talvihorros, joka Siperiassa voi olla kahdeksan kuukauden mittainen.[17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Coroiu, I., Aulagnier, S., Juste, J., Karataş, A., Palmeirim, J. & Paunović, M.: Myotis brandtii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Isoviiksisiippa – Myotis brandtii Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder (toim.): Myotis brandtii Mammal Species of the World (3rd ed.). 2005. Bucknell University. Viitattu 21.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 367. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Myotis brandtii (TSN 946240) itis.gov. Viitattu 21.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 78–79. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
- ↑ Haukkovaara, Olli: Valkeakosken seudun nisäkkäät: Isoviiksisiippa (Myotis brandtii) (Arkistoitu sivu) myrsky.com. 1991. Arkistoitu 4.9.2002. Viitattu 21.7.2015.
- ↑ Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot (pdf) Ympäristö.fi. 14.12.2010. Ympäristöministeriö. Viitattu 21.7.2015.
- ↑ a b c d e Lappalainen, Markku: Suomen lepakot. Suomen Luonto, 1999, nro 6, s. 36. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ a b c d Brandt's bat (Myotis brandtii) Wildscreen Arkive. Arkistoitu 10.8.2011. Viitattu 21.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Longevity, ageing, and life history of Myotis brandti (englanniksi) Luettu 8.7.2010
- ↑ a b c d e Isoviiksisiippa Lepakkotieteellinen yhdistys. Viitattu 12.6.2010.
- ↑ Lappalainen, Markku: Aika vaipua horrokseen. Suomen Luonto, 2008, nro 8, s. 26–33. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ Kyheröinen, Eeva-Maria: Lepakot osana lähiluontoa. Kymenlaakson Luonto, 2010, 16. vsk, s. 33. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry. ISSN 1238-5530. Lehden verkkoversio (pdf). Viitattu 12.7.2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f Valste, Juha: Nisäkkäät, s. 28–31. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25336-7.
- ↑ UK Safari
- ↑ a b Lappalainen, Markku: Isoviiksisiippa teki ikäennätyksen. Suomen Luonto, 2006, nro 6, s. 54. Suomen luonnonsuojeluliitto.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Ympäristökeskus: Isoviiksisiippa (pdf)
- Encyclopedia of Life: Myotis brandti (luettu 8.7.2010) (englanniksi)
| ||||||||||