Tämä on lupaava artikkeli.

Isoviiksisiippa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Isoviiksisiippa
Myotis brandtii3.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Alaheimo: Myotinae [2]
Suku: Aitosiipat[3] Myotis
Laji: brandtii[2]
Kaksiosainen nimi

Myotis brandtii
(Eversmann, 1845)

Synonyymit
  • Myotis brandti (Eversmann, 1845) [1]
  • Vespertilio brandtii Eversmann, 1845 [4]
Isoviiksisiippan levinneisyys
Isoviiksisiippan levinneisyys
Alalajit [2]
  • M. b. brandtii
  • M. b. gracilis
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Isoviiksisiippa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isoviiksisiippa Commonsissa

Isoviiksisiippa eli vanhalta nimeltään brandtinviiksisiippa[5] (Myotis brandtii) on lepakkolaji, joka kuuluu siippojen heimoon. Se luokiteltiin vuoteen 1970 asti viiksisiipan (Myotis mystacinus) alalajiksi.[2][6] Laji on saanut tieteellisen nimensä saksalaisen luonnontieteilijän Johann Friedrich von Brandtin mukaan. Isoviiksisiippa on Suomessa rauhoitettu, ja sen laskennallinen arvo on 101 euroa.[7]

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoviiksisiipan pään ja vartalon yhteispituus on 37–51 mm,[8] korva noin 15 mm ja siipien kärkiväli 19–22,5 cm[8]. Se painaa tyypillisesti 4–10 grammaa.[9][10] Se on pitkäkarvainen, kullanruskea ja vatsapuolelta kellertävän vaaleanharmaa. Korvat ja siivet ovat ruskeat ja suhteellisen vaaleat.[11] Lennossa sitä on hyvin vaikea erottaa vesisiipasta.[11] Erona viiksisiippaan ovat korvan edessä olevan ulokkeen eli traguksen muoto, hampaat ja penis sekä turkin ja siipien vaaleampi väri.[8][9] Nimensä mukaisesti isoviiksisiippa on viiksisiippaa hieman kookkaampi.[8]

Rengastettu isoviiksisiippa maahan laskeutuneena.

Äänet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoviiksisiipan kaikuluotausäänet ovat lähes samanlaiset kuin viiksisiipalla.[11]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoviiksisiippaa tavataan Keski- ja Itä-Euroopassa, Skandinavian eteläosissa sekä Aasian puolella samoilla leveysasteilla Kiinassa, Mongoliassa, Kazakstanissa ja Koreassa sekä Venäjän Kamtšatkan niemimaalla ja Kuriileilla.[1][2] Esiintymisalueen länsiosan yksilöt ovat M. brandtii brandtii -alalajia ja itäosan M. b. gracilis -alalajia.[1] Isoviiksisiippa ei tee pitkiä muuttomatkoja. Suurin todettu siirtymä on ollut noin 200 kilometriä.[12]

Isoviiksisiippa on Suomen yleisimpiä lepakkolajeja. Sitä tavataan Kainuun korkeudelle asti, ja levinneisyyden painopiste on maan itäosissa.[13]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoviiksisiippa elää metsissä, ja sitä nähdään vain harvoin kaupunkialueilla.[11] Loppukesällä ja syksyllä se saalistaa myös rannoilla vesistöjen yläpuolella, vesisiipan tapaan.[14] Saalistusalueet ovat yleensä vain parinsadan metrin päässä päiväpiilosta.[5] Päiväpiiloinaan laji käyttää puunkoloja, linnunpönttöjä, rakennuksia ja siltojen alusia.[14] Talvehtimispaikkoina se suosii ainakin luolia, kellareita, kaivoksia ja tunneleita. Kaikkia talvehtimispaikkoja ei tunneta.[9] Suomessa siippojen talvihorros alkaa lokukuussa ja päättyy vapun tienoilla.[5]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkukesällä isoviiksisiipat saalistavat yleensä yksin, mutta syksyn lähestyessä ne siirtyvät ryhmittäin vesistöjen läheisyyteen.[5] Isoviiksisiippa syö pieniä ja kevyitä hyönteisiä, kuten yöperhosia, vesiperhosia, korentoja, kärpäsiä ja hyttysiä.[15][14] Se pysyttelee lentäessään suhteellisen korkealla,[14] usein puunlatvojen tasalla.[8] Se on vesisiippaa taitavampi lentäjä.[11] Pienikokoiset saaliit se nappaa suoraan hampaisiinsa, mutta suurempien eläinten kiinnipitelyssä se käyttää myös takajalkojaan ja häntäänsä.[5]

Lisääntyminen ja elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoviiksisiipat parittelevat syksyllä, ennen horrokseen vaipumista.[14] Sikiönkehitys alkaa kuitenkin vasta keväällä,[14] sillä siittiöt ovat talven ajaksi varastoituneina naaraan kohtuun.[5] Naaraat kerääntyvät 20–60 yksilön lisääntymislaumoihin kesällä. Ne synnyttävät kukin yhden poikasen kesä- tai heinäkuussa, 2,5 kuukauden tiineysajan jälkeen.[5] Poikanen oppii lentämään noin kolmeviikkoisena, ja kuuden viikon iässä se pystyy saalistamaan itse ruokansa.[9]

Viiksisiipat tulevat sukukypsiksi luultavasti vuoden ikäisinä.[5] Vanhin tunnettu isoviiksisiippa on ollut siperialainen yksilö, jonka tiedetään rengastustietojen perusteella eläneen peräti 41-vuotiaaksi.[10][16] Pienelle nisäkkäälle poikkeuksellisen korkeaan ikään on saattanut vaikuttaa pitkä talvihorros, joka Siperiassa voi olla kahdeksan kuukauden mittainen.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Coroiu, I., Aulagnier, S., Juste, J., Karataş, A., Palmeirim, J. & Paunović, M.: Myotis brandtii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder (toim.): Myotis brandtii Mammal Species of the World (3rd ed.). 2005. Bucknell University. Viitattu 21.7.2015. (englanniksi)
  3. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 367. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  4. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Myotis brandtii (TSN 946240) Viitattu 21.7.2015. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 78-79. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
  6. Haukkovaara, Olli: Valkeakosken seudun nisäkkäät: Isoviiksisiippa (Myotis brandtii) (Arkistoitu sivu) 1991. Viitattu 21.7.2015.
  7. Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot (pdf) Ympäristö.fi. 14.12.2010. Ympäristöministeriö. Viitattu 21.7.2015.
  8. a b c d e Lappalainen, Markku: Suomen lepakot. Suomen Luonto, 1999, nro 6, s. 36. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  9. a b c d Brandt's bat (Myotis brandtii) Wildscreen Arkive. Viitattu 21.7.2015. (englanniksi)
  10. a b Longevity, ageing, and life history of Myotis brandti (englanniksi) Luettu 8.7.2010
  11. a b c d e Isoviiksisiippa Lepakkotieteellinen yhdistys. Viitattu 12.6.2010.
  12. Lappalainen, Markku: Aika vaipua horrokseen. Suomen Luonto, 2008, nro 8, s. 26-33. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  13. Kyheröinen, Eeva-Maria: Lepakot osana lähiluontoa. Kymenlaakson Luonto, 2010, 16. vsk, s. 33. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry. ISSN 1238-5530. Lehden verkkoversio (pdf) Viitattu 12.7.2010.
  14. a b c d e f Valste, Juha: Nisäkkäät, s. 28–31. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25336-7.
  15. UK Safari
  16. a b Lappalainen, Markku: Isoviiksisiippa teki ikäennätyksen. Suomen Luonto, 2006, nro 6, s. 54. Suomen luonnonsuojeluliitto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]