Gammakuvaus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Isotooppikuvaus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gammakuvaus on tavallisin isotooppikuvauksen muoto. Se voidaan jakaa tasokuvaukseen sekä yksifotoniemissiotomografiaan (SPECT). Gammakuvauksessa kuvattavalle potilaalle (tai koe-eläimelle) annetaan radioaktiivista ainetta (radiolääkettä), joka hakeutuu tiettyyn kehon osaan, elimeen tai kudokseen. Radiolääkkeen sisältämän radioisotoopin hajoamisen seurauksena kohdekudoksesta emittoituu gammasäteilyä, jota mitataan gammakameralla. Gammakamerassa kollimaattori suodattaa pois vääristä suunnista tulleet gammasäteet ja tuikekiteissä aiheutuu gammasäteiden vaikutuksesta valonvälähdyksiä. Valomonistinputket vahvistavat ja muuttavat valontuikahduksia sähköisiksi impulsseiksi, joista muodostetaan kuva tehtävään soveltuvan tietokoneohjelman avulla. Sellaiset kohdat, joissa radioaktiivista ainetta on paljon, näkyvät kuvissa kirkkaina ja sellaiset kohdat, joihin radioaktiivista ainetta ei ole kulkenut lainkaan, näkyvät puolestaan mustina aukkoina. Tavallisen paikanmäärityksen lisäksi voidaan tutkia radioaktiivisen aineen kulkua ottamalla useita kuvia lyhyin väliajoin. Käytetyin radioaktiivinen merkkiaine on teknetium-99m (99mTc).

Gammakuvausta käytetään yleisesti luuston kuvaamiseen. Epästabiilin sepelvaltimotaudin diagnostiikassa on gammakuvaus hyödyllinen keino erityisesti sydämen verenkiertoa tutkittaessa. Sitä käytetään sekä sellaisenaan että rasituskokeena. Merkkiaineena on 201tallium, joskus myös 99mteknetium. Merkkiaine kertyy huonosti lihaksen sairaaseen osaan.[1]

Gammakuvantamisessa voidaan käyttää suorareikäisen kollimaattorin tilalla neulanreikäkollimaattoria (pinhole collimator), joka vastaa perinteistä "neulanreikäkameraa". Neulanreikäkollimaattoria voidaan käyttää esim. kilpirauhasen gammakuvauksessa.

Gammakameraa käyttävät ja tutkimuksia tekevät röntgenhoitajat. Hoidollinen vastuu on osastonhoitajalla, lääketieteellinen vastuu osaston ylilääkärillä ja säteilyn käytön vastuu osaston sairaalafyysikolla.

SPECT-tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SPECT (SPET) -tutkimuksessa eli yksifotoniemissiotomografiassa käytetään kahta gammakameraa, jotka pyörivät kohteen ympärillä mitaten jatkuvasti kohteesta tulevaa gammasäteilyä. Näin halutusta elimistön osasta saadaan useita eri kulmista otettuja leikekuvia. SPECT-kuvaus soveltuu paksujen elimien ja niissä tapahtuneiden muutosten tutkimukseen.

PET-tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PET-tutkimuksessa eli positroniemissiotomografiassa käytetään radioaktiivisia isotooppeja, joissa tapahtuu beetaplus-hajoamista. Tällaisen ytimen hajotessa syntyy positroni, joka törmää melko nopeasti väliaineen elektroniin ja tapahtuu annihilaatio. Annihilaatiossa syntyy kaksi gammakvanttia, joiden molempien energia on 511 keV ja ne lähtevät toisiinsa nähden kohtisuorassa suunnassa törmäyskohdasta. Kohteen ympärillä on vastakkain ilmaisimet, jotka hyväksyvät kuvan muodostukseen vain samaan aikaan ilmaisimiin saapuneet gammakvantit.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hiltunen, E. & muut, 2007, Galenos, 8., WSOY. s.560

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sinisalo, Juha & Virtanen, Kari S.: Sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus. Lääketieteelinen aikakauskirja Duodecim, 2005, 121. vsk, nro 1/205, s. 62–70. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.