Gammakuvaus
 | Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Pääasiallisesti liikaa tieteellisiä termejä, joita tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää. |
Gammakuvaus on lääkinnällinen kuvantamismenetelmä. Gammakuvauksessa kuvattavalle potilaalle tai koe-eläimelle annetaan radioaktiivista ainetta, jota kutsutaan radiolääkkeeksi. Radiolääke hakeutuu kehon haluttuun osaan, joka voi olla tietty elin tai kudos. Radiolääkkeen sisältämän radioisotoopin hajoamisen seurauksena kohdekudoksesta emittoituu gammasäteilyä, jota mitataan gammakameralla. Tavallisen paikanmäärityksen lisäksi voidaan tutkia radioaktiivisen aineen kulkua ottamalla useita kuvia lyhyin väliajoin. Käytetyin radioaktiivinen merkkiaine on teknetium-99m (99mTc).
Gammakuvausta käytetään yleisesti luuston kuvaamiseen. Epästabiilin sepelvaltimotaudin diagnostiikassa gammakuvaus on hyödyllinen keino erityisesti sydämen verenkiertoa tutkittaessa. Kuvausta käytetään sekä yksinään että rasituskokeen yhteydessä. Merkkiaineena on 201tallium, joskus myös 99mteknetium. Merkkiaine kertyy huonosti lihaksen sairaaseen osaan.[1]
Gammakameraa käyttävät ja tutkimuksia tekevät röntgenhoitajat. Hoidollinen vastuu on osastonhoitajalla, lääketieteellinen vastuu osaston ylilääkärillä ja säteilyn käytön vastuu osaston sairaalafyysikolla.
SPECT-tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]SPECT (SPET) -tutkimuksessa eli yksifotoniemissiotomografiassa käytetään yleensä kahta gammakameraa, jotka pyörivät kohteen ympärillä mitaten jatkuvasti kohteesta tulevaa gammasäteilyä. Näin halutusta elimistön osasta saadaan useita eri kulmista otettuja leikekuvia. SPECT-kuvausta käytetään mm. sydänsairauksien, syövän ja aivovammojen diagnosointiin.[2]
PET-tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Positroniemissiotomografia
PET-kuvantaminen on kliinisessä lääketieteessä nopeasti yleistynyt kuvausmenetelmä, joka antaa tarkkaa tietoa elimistön toiminnasta, aineenvaihdunnasta ja biologiasta lyhytikäisten säteilevien merkkiaineiden avulla. Nykyisin kaikki kuvaukset tehdään yhdistelmälaitteella, jossa PET-laitteeseen on yhdistetty joko tietokonetomografia- tai magneettikuvauslaite, joka antaa samanaikaisesti tarkan kuvan elimistön rakenteesta.
Kuvantaminen liittyy eniten syöpätautien hoitoon, mutta myös infektioiden ja tulehdustilojen selvittämiseen sekä neurologiaan ja verenkiertoelimiin liittyviin aiheisiin.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hiltunen, E. & muut, 2007, Galenos, 8., WSOY. s.560
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sinisalo, Juha & Virtanen, Kari S.: Sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2005, 121. vsk, nro 1/205, s. 62–70. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
- ↑ single photon emission computed tomography Britannica. Viitattu 12.4.2022.
- ↑ Tuula Janatuinen ja Jukka Kemppainen, PET-kuvantamisen menetelmät yleistajuisesti. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2020;Numero 9. duodecimlehti.fi.